”Minusta tuli yhdessä yössä täysin kykenemätön isyyteen”

”Olen jo nuorena ajatellut haluavani isäksi. Noin kolmekymppisenä minusta tuli isä. Olin onnellinen mies.

Vauva-ajan jälkeen vaimoni lähti töihin. Minä jäin puoleksi vuodeksi lapsen kanssa kotiin. Se on ollut elämäni yksi parhaimmista päätöksistä. Sen aikana minusta vasta kasvoi se isä, jollaiseksi olen halunnut kasvaa.

Olin ihan hyvä isä. Meillä ei ollut lapseni kanssa mitään hätää. Lapsi oli puoli vuotias kun jäin hänen kanssaan kotiin. Sinä aikana lapsi kasvoi vuoden ikäiseksi. Opin pienen lapsen arjesta enemmän kuin osasin edes kuvitella. Jokaisesta hetkestä selvittiin kunnialla.

Kun olin ollut puoli vuotta kotona lapsen kanssa, tehtiin vaimoni kanssa vaihdos. Minä lähdin töihin ja vaimoni jäi lapsen kanssa kotiin. Olimme päättäneet, että laitamme lapsen puolentoista vuoden ikäisenä päiväkotiin. Sen myös sitten teimme.

Kului muutama vuosi ja elämä alkoi näyttää suunnittelemattomia polkuja. En halua kertoa erosta enempää kuin sen, että lapsemme täytettyä neljä, erosimme.

Järjestimme asiat niin, että vaimoni sai jäädä asumaan yhteiseen asuntoomme ja minä hankin asunnon läheltä Sovimme vuoroviikkosysteemistä ja kaikki näytti hyvälle.

Reilu puoli vuotta tuosta tapasin naisen ja rakastuin. Halusin kuitenkin, että en tuo lastani vielä parisuhteeseemme mukaan ja tapailin naista vain niillä viikoilla, kun minulla ei ollut lasta. Se sopi naiselle hyvin, vaikka olisikin halunnut tavata lapseni.

Kaikki sujui vieläkin hyvin.

Kunnes puoli vuotta tuosta, lapseni ollessa noin viisivuotias nainen tapasi lapseni. Vietimme yhteisen mukavan päivän kaupungilla. Lapseni tykästyi naiseen ja nainen lapseen.

Äitinsä luona lapsi kertoi tapaamisesta. Tasan samalla hetkellä lakkasin osaamasta olla kelvollinen vanhempi. Minusta tuli jopa niin epäluotettava ja huono isä, että minulle sanottiin, että on ehkä parempi, jos lapseni ei tulisi luokseni vähään aikaan. Ensimmäisen kerran, noin vuosi eromme jälkeen olisimme tarvinneet lastenvalvojaa. Kuukausien jonot.

Suostuin aluksi kaikkeen, mitä ex-vaimoni minulta vaati. Ykkösvaatimus oli se, että lapsi ei tapaa enää uutta rakastani. Hän sanoi, että aikoo kysyä joka kerta lapselta, että onko sopimus pitänyt, koska lapset eivät valehtele.

Tämän jälkeen alkoi myös kaikki muu. Minun piti tehdä etukäteen lista, mitä tekisimme lapsiaikanamme. Hän muutti tapaamiset myös samalla yksipuolisesti niin, että viikon sijaan sain enää joka toisen pidennetyn viikonlopun. Meillä ei ollut kirjallista sopimusta, joten minä en voinut asialle mitään, sillä lapseni on kirjoilla äitinsä luona.

Suostuin tähän kaikkeen, koska pelkäsin, että en näe lastani pian ollenkaan. Lastenvalvojalle sain exäni siksi, koska hän alkoi myös vaatia elatusapua minulta ja hän ymmärsi, että sopimus tehdään lastenvalvojalla. Alkujaan sovimme, että elatusta ei ole, koska lapsi on puolet molemmilla ja sovimme maksaa puolet lapsen menoista.

Lopulta pääsimme lastenvalvojalle. Kerroin oman versioni tapahtuneesta ja päätin pysyä kolmannen osapuolen läsnäollessa lujana. Halusin takaisin vuoroviikkosysteemin ja sen, että exäni ei tenttaisi lastani siitä, että mitä minun luonani tapahtuu.

Exäni huomasi joutuvansa ahtaaseen rakoon ja latasi tiskiin viimeisen aseensa. Hän sanoi, että ei voi luottaa siihen, että pystyn huolehtimaan lapsesta, koska minulla on niin paljon omia juttuja ja olen epäluotettava.

Silloin oma vitutuskäyräni alkoi mennä tulipunaiseksi. Olin kuitenkin ollut puoli vuotta pienen lapseni kanssa kotona ja eron jälkeen hoitanut säntillisesti oman osuuteni vanhemmuudesta vuoden ajan.

Kaikki tämä siksi, että tapasin toisen naisen ja häntäkin pidin lapseltani puolen vuoden ajan piilossa. Kauan minun olisi pitänyt pitää? Niin pitkään, kunnes lapseni täyttää 18? Huvittavinta tässä kaikessa on se, että exäni itse oli aloittanut seurustelemaan uuden miehen kanssa aiemmin kuin minä ja viettänyt aikaa yhdessä lapsemme kanssa. Minulta se oli kiellettyä.

Pitkin hampain sain vuoroviikkosysteemin takaisin. Siihen liittyi toki ehto, että alan maksamaan elatusta, vaikka maksan puolet lapsen kuluista. Lisäksi minun piti laittaa nimi sopimukseen, jossa oli kohta, että en saa muuttaa kenenkään kanssa yhteen seuraavaan vuoteen ja asia katsotaan uudestaan vuoden kuluttua lastenvalvojalla.

Näin exäni sai tunkeuduttua elämääni mukaan vuosi erosta. Sanottakoon tähän väliin, että minä hain silloin eroa vaimoni ehdottomuuden vuoksi.

Parisuhde uuden ihmisen kanssa on karilla, koska hänelle oli liikaa se, että matelen exäni edessä. Minä olin puun ja kuoren välissä ja voin sanoa, että se oli vittumainen väli.

Minulle kaikkein tärkeintä on ollut tyttäreni. Hän menee kaiken edelle. Hän on myös osapuoli, joka on kärsinyt eniten. Exälleni toivon, että hän hakisi apua itselleen, sillä jos vielä joskus rakastun, niin hän ei enää sen rakkauden eteen tule ja hänen on ymmärrettävä, että jos hän jälleen kostaa lapsen kautta, niin hän satuttaa eniten lasta.

Mitä te niin tekevät oikein ajattelette?”