”Mitä enemmän meillä kummallakin on ikää karttunut, sen paremmin tulemme toimeen”

”Minä kerron isätarinan, pääpiirteet.

Olen ainut tyttö monen veljeksen keskellä, enkä lapsena oikein ikinä löytänyt tunnetta kuuluvuudesta. Olin lopulta sitä mieltä, että isi rakastaisi minua jos olisin poika. Synnyin vääränä päivänä enkä ollut missään tarpeeksi hyvä.

Teininä välit tulehtui tosi pahasti ja muutin pois kotoa heti kun täytin 18. Meni pari vuotta ettei juuri nähty kotiväen kanssa, meinasin luisua huonolle tielle. Sieltä täältä tuli pilkahduksia, että ehkä minusta sittenkin välitetään.

Vuosien mittaan on ollut välien selvittelyä jos mistäkin omista valinnoistani, on puhuttu ja huudettu menneisyyttä. Mitä enemmän meillä kummallakin on ikää karttunut, sen paremmin tulemme toimeen. Ehkä lopullisesti jää suli, kun vanhemmat, tuoreet isovanhemmat tuli katsomaan esikoistytärtäni synnärille, halatessaan hän kuiskasi ihan pieni kyynel silmäkulmassa ”kiitos ja onnea”.

Toisen tytön syntymän jälkeen puitiin menneitä hyvässä hengessä ja tultiin siihen tulokseen, että onpa hyvä olla tässä juuri nyt, kaikkien lenkkien ja mutkien kautta. Hän on maailman paras Pappa kahdelle tytölleni ja minä olen saanut isäsuhteen ehjäksi.”