Mitä ihminen tekee suhteella joka on jatkuvaa huonoa mieltä?

”Rakkautta on kun mustasukkaisuus, kateus, omistushalu ja dominointi päättyvät.” -Krisnamurti

Varastin tämän viisauden kulkiessani Internetin polkuja. Varastin sen siksi, että lause hipoo täydellisyyttä sen suhteen, että miten hyvän parisuhteen voisi määritellä.

Suora leikkaus saamiini lukijoiden viesteihin. Rakkaus perustuu mustasukkaisuuteen, omistushaluun, kateuteen ja dominointiin. Toisin sanoen ihmiset elävät parisuhteissa, joissa ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Eivätkä ne rakkaussuhteita monikaan edes ole. Ne ovat tapa- talous- tai riippuvuussuhteita, jossa rakkaus ja läheisyys haetaan muualta kuin parisuhteesta.

Tai sitten valitaan alistuminen ja tyytyminen johonkin sellaiseen, joka johtaa väistämättömään katkeruuteen.

Yksikin sellainen suhde, jossa toista ihmistä hallitaan mustasukkaisuudella tai omistamisella on liikaa. Ei sellaisessa kenenkään soisi elävän. Periaatteessa rakkaus on tunne, joka näivettyy ilman että se saa ilmetä vapautena ja lienee sanomatta selvää, että ihmistä ei voi omistaa. Monella tuntuu vain omistaminen ja rakastaminen menevän sekaisin. Mustasukkaisuutta selitellään rakkaudella. Jos ei ole mustasukkainen ei rakasta, vaikka se menee juurikin toisin päin. Mustasukkaisuus kumpuaa menettämisenpelosta. Pelkää menettävänsä jotain itselle kuuluvaa. Niinpä niin, itselle kuuluvaa, vaan kun kukaan ei kuulu yhtään kenellekään.

Vielä syvemmälle omistamisen mustaan maailmaan mennään, kun kuvitellaan, että toisen ihmisen seksuaalisuudenkin voi omistaa. Vuosikymmeniä sitten kuulin baarissa miehen sanovan kovaan ääneen, että tuli tyttöystävänsä kanssa baariin vahtimaan hänen kunniaansa. Hyi saatana, joissakin kulttuureissa tämä johtaa pahimmillaan kunniamurhiin, niin Suomessakin ja suomalaisten keskuudessa. Iso osa parisuhdetapoista linkittyy mustasukkaisuuteen. Tämä siksi, että mieliimme on saatu pakkosyötettyä, että toisen ihmisen seksuaalisuus olisi yhden ihmisen vallan alla. Kyllä se sitä onkin, mutta tuo ihminen on ihminen itse.

Mennään hetkeksi jalkapallon maailmaan. Jalkapallo-ottelussa tuomarin sanotaan onnistuneen parhaiten silloin kun hän pysyy ottelussa mahdollisimman näkymättömänä. Ottelu soljuu luontevasti ilman väliintuloa ja tuomari on sivuroolissa. Minä vedän tuon metaforana parisuhteeseen. Parisuhde on sitä onnistuneempi mitä vähemmän tarvitsee ajatella olevansa parisuhteessa. Nimittäin silloin ihminen elää todennäköisesti suhteessa, joka on luontevaa ja helppoa eikä jatkuvaa nahinointia, säätämistä ja draamaa.

Jälkimmäisistä suhteista minä saan suurimman osan tarinoistani. Suhde joka on täynnä jatkuvaa säätämistä ja huonoa mieltä. Mitä ihminen sellaisella suhteella tekee? Mitä tekee suhteella, jossa vapauden ja rakkauden sijaan roihuaa kiinnipitäminen ja riippuvuus? Ei se tietenkään helppoa ole muuttaa toimintatapojaan. Mistään riippuvuudesta ei pääse ilman vieroitusoireita irti. Ei edes ihmisriippuvuudesta. Mutta niin kuin moni teistä riippuvuuksista eroon päässeitä sen hyvin tietää, niin vieroituksen jälkeen koettaa vapaus ja vapauden löydettyään saattaa nurkan takana odottaakin oikeampi rakkaus. Rakkaus, joka perustuukin omistushalun, mustasukkaisuuden, kateuden ja dominoinnin sijaan vapauteen.

Silloin kaikki se energia jonka on aiemmin tuhlannut kiinnipitämiseen ja pelkäämiseen onkin annettavissa rakkauteen.

Ja siellä tunnelmissa roihuaa se palavin rakkaus.