havaintoja parisuhteesta

Mitä jos meillä olisi vain tunti aikaa rakastaa?

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Mitä jos meillä olisi vain tunti aikaa rakastaa? Mihin sinä sen käyttäisit? Puhdistaisitko tiskipöydän pintaa vai kohtelisitko ihmistäsi kuin tiskirättiä? Istuisitko sohvan eri nurkalle ja uppoutuisit älypuhelimesi syövereihin? Antaisitko välinpitämättömyyttäsi tunnin valua sormiesi välistä niin kuin viimeiset vuodet olet antanut valua? Ajattelisitko, että maailma on valmis ja sinun pitää pysyä vain paikoillaan? Rakastaisitko vain puolella voimalla jos silläkään?

Yksi tunti aikaa rakastaa.

Tulisin viereesi kuin elokuinen loppuillan lempeä tuulenvire. Pujottaisin sormeni hiuksiesi joukkoon ja antaisin niiden valua käsiäni pitkin. Sinun poskesi vasten rintaani, minun käteni alaselkäsi uomalla. Sinun kasvosi vasten kasvojani ja pian monen suudelman maku huulillamme. Kosketus kuin koti jonne turvallisesti saapua. Kosketus kuin alkava intohimo, jonka voimaan antautua. Sinä minussa, minä sinussa, iho iholla.

Vielä viisikymmentäviisi minuuttia aikaa rakastaa.

Sängyn päällä rakkauden muotoinen asetelma. Sinun pääsi minun olkapäätä vasten. Kädet toistemme lomassa, jalat ympärillä solmussa ja sukan alla varpaat kipristelevät jokaisesta annetusta kosketuksesta. Sormenpää pehmeästi pehmeänä nuolisi poskesi sileää pintaa. Hiuksista saapuva hedelmän tuoksu ja toisiaan lähentyvät suudelmankipeät huulet ja lopulta suudelma, toinen suudelma, pitkä suudelma.

Vielä viisikymmentä minuuttia aikaa rakastaa.

Sormen liike niskan kautta kaulalle. Iho liikkuu vielä lähemmäksi ihoa. Rakkaudelle ja hetkelle antautuminen. Mitä me säästelisimme? Rakkautta johonkin toiseen hetkeen, joka tulisi sitten joskus. Sitten joskus. Sitten joskus. Sitten joskus. Niin kuin aika olisi ehtymätön luonnonvara, joka uusiutuisi uudelleen käytettäväksi. Ei se ole. Se liukuu hetki hetkeltä kohti vääjäämätöntä loppuaan.

Vielä neljäkymmentäviisi minuuttia aikaa rakastaa.

Meillä on liikaa vaatteita päällämme. Riisuminen, sillä meillä ei ole mitään jota toisiltamme tarvitsisi peittää. Rakkaus on alastomuus silmiemme edessä. Jokaisen valon ja jokaisen pimeän me otamme vastaan ja pidämme huolta. Me emme ole haavekuva rakkaudesta, me olemme rakkaus. Siinä me olemme, kauniimpana kuin koskaan. Minä näen sinun haavat joita on tullut kun sinua on kohdeltu väärin jossain toisaalla ja sinä näet minun keskeneräisyyden, vaikka olen yrittänyt takoa itseäni valmiiksi. En ole tullut, mutta valmiimmaksi olen tullut. Valmiina rakastamaan sinua tässä hetkessä ja seuraavassa niin täysillä kuin osaan, sillä vähempi ei rakkaudessa riitä. Mihin me jäimmekään? Tähän hetkeen, vaatteitta ja hämmentävän kauniina.

Vielä neljäkymmentä minuuttia aikaa rakastaa.

Kaikki minun kosketuksesi sinuun, tässä hetkessä, tässä rakkaudessa virtaa sinussa. Meillä on tunti aikaa rakastaa ja me rakastamme. Me rakastamme niin, että meidän ei tarvitse esittää kysymyksiä rakkauden syvyydestä. Syvyys kuuluu sinun hengityksesi tiheydestä. Se näkyy meidän yhteisestä heittäytymisestä. Se näkyy turvassa jonka sylissä olla suojaton ja täysin auki. Vailla pelkoja, vailla häpeää ja vailla riittämättömyyden tunteita. Me teemme rakkautta näkyväksi yksi minuutti ja yksi kosketus kerrallaan.

Vielä kaksikymmentä minuuttia aikaa rakastaa.

Takaisin alkuasentoon. Sinun hiuksistasi leijailee sama hedelmäinen tuoksu. Sinun kätesi lepää rintani päällä ja minun käteni sinun ympärilläsi. Me emme ensin tarvitse mitään sanoja. Me olemme sanoitta yhteinen kirjoitus. Novelli jossa on onnellinen loppu. Kaksi ihmistä saavat toisensa ja jakavat hetken toisiinsa kietoutuneina. Hiljaisuuden rikkoo vain seinällä tikittävän kellon viisareiden ääni.

Vielä kymmenen minuuttia aikaa rakastaa.

Syli.

Vielä yhdeksän minuuttia aikaa rakastaa.

Kosketus.

Vielä kahdeksan minuuttia aikaa rakastaa.

Sanat.

Vielä seitsemän minuuttia aikaa rakastaa.

Suudelma.

Vielä kuusi minuuttia aikaa rakastaa.

Hymy.

Vielä viisi minuuttia aikaa rakastaa.

Turva.

Vielä neljä minuuttia aikaa rakastaa.

Katse.

Vielä kolme minuuttia aikaa rakastaa.

Halaus.

Vielä kaksi minuuttia aikaa rakastaa.

Hipsuttelu.

Vielä minuutti aikaa rakastaa.

Mitä jos meillä olisi vain tunti aikaa rakastaa? Mihin sinä sen käyttäisit? Puhdistaisitko tiskipöydän pintaa vai kohtelisitko ihmistäsi kuin tiskirättiä? Istuisitko sohvan eri nurkalle ja uppoutuisit älypuhelimesi syövereihin? Antaisitko välinpitämättömyyttäsi tunnin valua sormiesi välistä niin kuin viimeiset vuodet olet antanut valua? Ajattelisitko, että maailma on valmis ja sinun pitää pysyä vain paikoillaan? Rakastaisitko vain puolella voimalla jos silläkään?

Kuvitteletko jotenkin, että elämä on pidempi kuin sen sisältämä yksi tunti? Voi se olla, mutta siihen liittyy samalla loputtomuuden harha siitä, että rakastaa ehtii sitten myöhemminkin. Ensin nuo kaikki muut asiat ja sen jälkeen rakkaus.

Mitä jos sen kaiken muun jälkeen ei olekaan mitään. Aika loppuu. Viimeinen tunti eletty rakastamatta.

Tiskipöytä on puhdas.

 

 

Lue myös

X