Mitä jos onkin niin, että on ihmisiä, jotka eivät ole parisuhteissaan koskaan kokeneet oikeaa rakkautta tai hyvää seksiä?

Voisin olla helposti loppuelämän ilman seksiä. Miksi seksistä on tehty niin merkittävä asia parisuhteessa. Seksi on yliarvostettua. Seksi on kuin tiskaaminen, että joskus sitä pitää vain tehdä. Harrastetaan sitten seksiä, niin onpahan pois päiväjärjestyksestä.

Siinä lauseita, joita olen lukenut seksiä koskevien kirjoitusten kommenttipalstoilla.

Pohdin, että minkälainen ihminen tai minkälaisessa parisuhteessa elävät kirjoittavat esimerkin kaltaisia lauseita? Eräs lukija kertoi oman teoriansa. Ehkä meillä viruu parisuhteissa ihmisiä, jotka eivät ole koskaan saaneet elämänsä aikana nautinnollista seksiä. Kukapa sellaista sitten edes haluaisi tai kaipaisi, jos seksi tuntuu kuin tiskaamiselta tai asialta, jota pitää tehdä, jotta sen saa pois päiväjärjestyksestä. Helposti voi sen jälkeen alleviivata väittämän, että voisi olla loppuelämän ilman seksiä, koska seksi ei ole koskaan räjäyttänyt niin sanotusti tajuntaa.

Uskallan nimittäin rohkeasti väittää, että jos on omannut vähintäänkin tyydyttävän, puhumattakaan nautinnollisen seksielämän, niin sen yhtäkkinen loppuminen ei aiheuttaisi moisia kommentteja. Ei, koska on kokenut jotain sellaista, josta ei todellakaan haluaisi luopua. Ihminen, joka ei ole koskaan kokenut elämässään hyvää seksielämää, ei edes osaa kaivata sellaista, koska ei tiedä, miltä seksi voi parhaimmillaan tuntua. Hänelle se on saattanut olla pakkopullaa ja pakkopullan voi helposti jättää elämästään pois.

Tiedän erään yli viisikymppisen naisen. Hän on kirjoittanut aiheesta myös kirjan. Hän eli kaksikymmentä vuotta avioliitossa, jonka suurin tehtävä oli kasvattaa lapset omille siivilleen. Seksiä avioliitossa oli harvakseltaan ja se oli laadultaan niin sanottua peiton alla puuhastelua. Ei seksiä, vaan peiton alla puuhastelua. Viidenkymmenen korvilla nainen alkoi ihmetellä, että miksi monet naiset puhuvat seksistä kuin se olisi jotain elämää suurempaa. Ei hänellä ollut kokemusta elämää suuremmasta seksistä.

Kunnes muutama vuosi tuosta tiesi, että mistä naiset puhuivat. Lasten itsenäistyttyä nainen kaipasi itselleenkin vapautta. Hän halusi avioeron. Eron jälkeen nainen tapasi miehen. Tämän jälkeen aukeni naisen taivas. Kirjassaan hän kertoo, että ei olisi voinut kuvitellakaan, että seksi voi olla niin nautinnollista ja ihanaa. Hänen seksuaalisuutensa puhkesi kukkaan vasta viidenkymmenen tuolla puolen, mutta hän oli onnellinen siitä, että edes silloin, sillä monella se ei puhkea koskaan.

Näin se menee. Helppohan se on sanoa huonoa ja epätyydyttävää seksiä koko elämänsä saaneena, että voisi olla koko loppuelämän ilman seksiä ja olla samaa mieltä, että seksi on yliarvostettua puuhastelua. Kukaan ihminen, jolla on hyvä seksielämä ei tuota sanoisi, sillä parhaimmillaan seksi on jotain sellaista, josta ei todellakaan haluaisi luopua missään elämän vaiheessa.

Sama rakkauden kanssa.

Jos ihminen ei ole koskaan kokenut suurta rakastumisen huumaa, ei osaa asettua sellaisen kokeneen asemaan, sillä hän ei osaa kaivata mitään sellaista, jota ei ole koskaan kokenut. Monelle rakkaus tarkoittaa intohimotonta kaverillista tapaa olla yhdessä, jossa yhdistävä tekijä ei ole kemia, vaan pankkilaina. Miten ihminen voisikaan sitten ymmärtää ihmisiä, jotka ajattelevat, että rakkauden kuuluu paukkua ja valua ja sillä ei ole mitään tekemistä pankkilainan tai muun epäoleellisen kanssa.

Sieltä suunnasta tulevat kommentit, joissa ihmisiä syyllistetään liian helposti eroamisesta ja siitä, että parisuhteen eteen ei tehdä tarpeeksi työtä ja muita kuluneita fraaseja. Koska sellaisille ihmisille rakkaus näyttäytyy vain sen sapluunan läpi, että sellaista se parisuhde nyt vain on, että ei siinä tunteet ja intohimot leisku, vaan yhteinen lupaus olla yhdessä. Ja sitten jos he huomaavat joidenkin eronneen esimerkiksi seksittömyyden vuoksi, niin tuomitsevat sen liian löyhin perustein erotuksi.

Tiivistäen, kuten olen kuullut erään ihmisen tämän sanovan:

”Jos on elämässään saanut edes yhden kunnon panoa, haluaa sen jälkeen toisen samanaisen.”