Havaintoja parisuhteesta

”Mitä jos silloin tällöin pistäytyminen vieraissa olisikin se avioliiton liima?”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”Oon naimisissa, ollut jo 5 vuotta. Mun avioliitto on hyvä. Ainoa hankala asia tässä avioliitossa olen minä. Mä oon tuuliviiri, suurien tunteiden (niin hyvässä kuin pahassa) ihminen. Kyllästyn helposti. Ennen avioliittoani olen ehtinyt harrastaman paljon seksiä. Paljon erilaista ja ihan helvetin monen tyypin kanssa. Mukaan on mahtunut myös muutamia samaa sukupuolta olevia. Oon silti aina ollut sitä mieltä, että kun on jonkun kanssa niin sitten on just sen kanssa. Silloin ei saa olla mitään kevyttä flirttailua enempää muiden ihmisten kanssa. Ei suutelua, ei seksiä. Halata voi ja tanssia yhdessä, mutta ei muuta.

Tätä samaa uskollisuutta odotin myös mieheltäni silloin kun alettiin seurustelemaan. Alkumme olikin hankala. Mä olin järisyttävän mustasukkainen. Mä pelkäsin koko ajan, että mies pettää mua. Mä pelkäsin sitä vielä senkin jälkeen kun oltiin sanottu toisillemme tahdon. Ei mulla edes ollut syytä pelkoon. Mieheni on joissakin asioissa kovin vanhanaikainen ja parisuhde/avioliitto on yksi sellainen asia. Mieheni on ehdottomasti sitä mieltä, että kun ollaan yhdessä niin muita ei ole. Ihastumisia voi tulla, mutta vieraaseen sänkyyn ei eksytä. Mieheni ei ole kuitenkaan koskaan ollut mikään kyttääjä tai yltiömustasukkainen. Ollaan molemmat sitä mieltä, että luottamus pitää olla suhteen perusta. Rakkauden lisäksi. Oman luottamukseni saavutin vasta kun saimme jälkikasvua. En tiedä mitä mun päässä silloin tapahtui, mutta jotenkin vain aloin suhtautua rennommin. Eihän ketään voi omistaa.

Ihastumisia on mulla mennyt ja tullut. Ne ei oo kauaa kestäneet ja olen pitänyt ne itselläni. En ole pettänyt. Vuosi sitten ihastuin kuitenkin todella voimakkaasti toiseen mieheen. Ja mies minuun. Me läheteltiin viestejä pitkään keskenämme. Mitään fyysistä emme tehneet, mutta kai ne viestit henkiseksi pettämiseksi voi laskea. Ihastuin silloin niin palavasti, että olin valmis ottamaan avioeron. Ihastukseni kuitenkin pisti homman jäihin. Hän ei halunnut olla syy tai seuraus avioliittoni kariutumiselle. Seksi aviomieheni kanssa on aina ollut sellaista tavallista ja tylsääkin aina. Perinteinen on lienee hyvä sana sitä kuvailemaan. Jos kokeilemme jotain uutta on idea lähtöisin minulta. Miehelleni riittäisi se tavallinen. Mietinkin silloin ihastuessani toiseen, että johtuiko ihastus vain seksuaalisesta turhautumisesta. Toinen mies tuntui houkuttelevalta ja viestiemme perusteella meidän näkemys hyvästä seksistä kävi yhteen. Kun ihastuin siihen toiseen sai minun ja aviomieheni seksielämä uutta pontta. Se oli hetken tyydyttävämpää.

Silloin aloin miettiä olisiko meidän avioliiton liima sittenkin se, että molemmilla olisi vapaus ”käydä vieraissa”. Ehdotin tätä, mutta aviomies ei tätä halunnut. Kunnioitan ja rakastan miestäni, joten olen tyytynyt kohtalooni. Ei muita seksikumppaneita.

Ihastukseni toiseen sai kuitenkin ajattelemaan pettämisestä vielä avoimemmin. Mitä jos silloin tällöin pistäytyminen vieraissa olisikin se avioliiton liima? Se asia, joka toisi uutta kipinää? Onko pettäminen sittenkään niin paha asia? Jos aviomieheni nyt jostain syystä harrastaisi seksiä toisen naisen kanssa voisin asian antaa helposti anteeksi. Meillä varmasti olisi hyvä keskustelu siitä miksi niin kävi ja miten jatkamme eteenpäin. Sallittaisiinko meidän liitossa satunnaiset syrjähypyt vai vieläkö haluamme pitää yllä yksiavioisuutta.

Miksi mietin näitä taas? Koska olen taas palavasti ihastunut. Tiedän tämän olevan ohimenevää, mutta onhan tämä ihastuminen ihanaa. Piristää kummasti arkea. Niin hullulta kuin kuulostaakin niin nämä ihastumiset saavat minut rakastamaan aviomiestäni enemmän. Ehkä ihastunkin enemmän ajatukseen seksistä toisen kanssa kuin itse ihmiseen. Jotenkin vaan tuntuisi hullulta erota hyvästä liitosta vain siksi, että välillä panettaa niin perkeleesti.”

X