Havaintoja parisuhteesta

Mitä mies pelkää erotessa?

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Vuonna 2019 avioerojen määrä oli noin 13 500. Lähteenä tilastokeskus. Kaksi kolmasosaa eroista on naisten aloitteesta tai naisen hakema. Näin oli ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun näin avioerotilastoja 2000-luvulta Miessakkien koulutuksessa, jossa koulutettiin eronneille miehille tukihenkilöitä.

Koulutuksessa käytettiin materiaalia eronneiden miesten haastatteluja ja puhelinkeskusteluja. Haastatteluissa toistui kaksi merkittävää teemaa, joista toinen liittyi itse eroon ja toinen eron jälkeisiin pelkoihin.

Hämmentävän moni mies sanoi eron olleen yllätys ja tulleen niin sanotusti puskista. Itse kun en usko puskista tulleisiin eroihin, niin tartuttakoon tähän aiheeseen aluksi kiinni. Monesti on niin, että tyytymättömässä parisuhteessa elävä yrittää puhein, käyttäytymisellä ja muilla tavoilla kertoa tyytymättömyydestään. Häntä ei vain kuunnella.

Kyse ei aina ole välinpitämättömyydestä, vaan siitä, että halutaan olla kuulematta, sillä totuuden kuuleminen voi olla vaikeaa. Tähän kun lisätään koulutuksessa esiin tullut kuvitelma, että oletetaan, että ei toinen lähde, vaikka niin uhkaa välillä tehdäkin. Hänellä on niin paljon menetettävää, että sen vuoksi hän jää suhteeseen. Niin valitettavan usein käytkin, että toissijaiset syyt pitävät ihmisen parisuhteessa, joka ei anna enää yhtään mitään. Tähän lisättynä pelko ja häpeä epäonnistumisesta muiden silmissä pitää tyytymättömän ihmisen paikallaan.

Onneksi näin ei aina ole, vaan osa tyytymättömistä tulee lopulta lähteneeksi. Tässä kohtaa tapahtuu ne ”puskista” tulleet erot, jotka oikeasti ei edes puskista tule, vai onko joku elänyt parisuhteessa, jossa illalla on mennyt onnellisena nukkumaan ja aamulla kertonut ensimmäisenä, että tämä oli nyt tässä? Sellainen ero voisi täyttääkin puskista tulleen eron kriteerit.

Erotilanne on usein epätasa-arvoinen siksi, koska eroa harkinnut on mielessään tehnyt erotyötä, joskus jopa vuosia. Siksi ero saattaa näyttäytyä puolison silmiin tai ulkopuolellekin helpolta erolta. Jota ero ei koskaan ole. Eron haluava on saattanut käydä hyvinkin isoja asioita päässään läpi ja lähes aina onkin, ennen kuin tekee lopullisen päätöksen. Jos hän on tänä aikana vieläpä yrittänyt puhua tuntemuksistaan ja tyytymättömyydestään ja ehdottanut jopa ulkopuolista apua korviin, jotka eivät häntä kuule, niin siinä tilanteessa on turha vedota puskasta tulleeseen eroon.

Erotilanne on epätasa-arvoinen toisestakin syystä. Koulutuksessa tuli esille hämmentävä fakta siitä, että eron jälkeinen tuki on miehillä usein täysin olematonta. Tämä johtuu toki miehistä itsestään, sillä he eivät ole useinkaan pitäneet yllä niin sanottua ystävistä ja sukulaisista koostuvaa tukiverkkoa, vaan jäävät ongelmien kanssa yksin. Naisille on ollut luontevampaa se, että erosta on päässyt puhumaan läheisten kanssa ja sitä kautta eronnut nainen on saanut tukensa. Mies turvautuu aivan liian usein tässä tilanteessa korviketukeen, joka liian usein on alkoholi ja toisinaan äärimmilleen viety työnteko tai liikunta.

Koulutuksessa kävi ilmi, että ylivoimaisesti pahin pelko, jota mies pelkää erotessa on se, että hän ei saa nähdä eron jälkeen omia lapsiaan tai omaa lasta. Mikään ei yllä lähimainkaan sanoihin lukemiin pelkotilastossa. Tämä on pelko, jota ei pitäisi edes olla, sillä jos ihmistä edes uhataan sillä, että hän ei saa nähdä enää lastansa, niin sen pitäisi olla rangaistava teko, sillä se on niin puhdasta väkivaltaa, että asiassa ei pitäisi olla mitään epäselvää.

Vaikka suurin osa miehistä pelkää turhaan, niin liian monen pelko osoittautuu todeksi. Asiassa, jonka pitäisi olla täysin itsestään selvä, että sitä ei pitäisi joutua pelkäämään. Usea eronnut mies on kertonut eron jälkeen olevansa niin voimaton, että ei jaksaisi lähteä oikeudessa taistelemaan oikeudesta lapseen, silti joskus on pakko niin tehdä, sillä muuten pelko saattaa muuttua todeksi.

Tämä vuosia sitten käymäni koulutus on yksi syys sille, että miksi suhtaudun todella tympeästi kommenttikentän löysiin heittoihin, jossa eronneita häikäilemättömästi syyllistetään liian helposti eronneeksi. Tämä loukkaa lähes jokaista eronnutta, sillä eroihin liittyy usein niin paljon kaikkea sivuasiaa, että tuskin kovin moni on valmis ihan vain huvikseen eroamaan. Tämä ”liian helposti erottu” fraasi on samaa sarjaa kuin sanoisi masentuneelle, että hymyile vain ja lähde lenkille tai väkivaltaisessa suhteessa elävälle, että miksi et vain lähde. Ulkopuolelta huudettua empatiakyvytöntä paskaa.

Onneksi ajat muuttuvat. Nuoremmat sukupolvet elävät elämäänsä paljon terveellisemmin kuin aiemmin. Nuoret miehet ovat avoimempia ja sosiaalisempia ja eron jälkeen heilläkin alkaa olla jo muitakin turvaverkkoja kuin Alko. Huoltajuuskiistat ovat vähenemään päin ja ero otetaan vain yhden parisuhteen loppuna, jonka jälkeen vanhemmuus osataan jakaa ilman katkeraa kostonhalua.

Nuorempi polvi näyttää jälleen kerran meille vanhemmille parempia tapoja.

Lue myös

X