”Mitä minä opin parisuhteista kotoa ja isovanhemmilta: naisen tulee alistua ja totella miestä aina”
”Mitä minä opin parisuhteista kotoa ja isovanhemmilta. Naisen tulee alistua ja totella miestä aina. Kaiken se kestää, kun on kerran menty naimisiin.
Meidän suvussa ”Joukous” on periytyvää. Isoisäni oli sairaalloisen mustasukkainen. Isoisäni oli kuulemma usein lyönyt isoäitiä niin, että veri on lentänyt pitkin keittiön seiniä. Isovanhempien luona lapsena kyläillessä kuulin kuinka isoisä haukkui isoäitiä huoraksi. Olihan hän käynyt kaupassa, koska vieraita oli tulossa. Isoäiti oli kuulemma käynyt kauppareissulla huoraamassa. Eihän muuten kauppareissu olisi kestänyt niin kauan. Siihen jäi ainakin viisi minuuttia tehdä huorin. Isoisä oli myös saanut isoäidin itseteosta kiinni eli juttelemassa naapurin kanssa. Isoäiti kuunteli tätä kaikkea hiljaa, alistuneena ja ilman, että ilmekään kasvoilla olisi muuttunut.
En lapsena koskaan nähnyt väkivaltaa isovanhempien välillä, mutta en myöskään aistinut minkäänlaisia lämpimiä tunteita kuten rakkautta tai välittämistä heidän välillään. Heidän kotona vallitsi hyvin ahdistava ilmapiiri.
Lapsuuden kodissa meno jatkui samanlaisena kuin isovanhempienkin luona. Tuli entistä selvemmäksi, että naisen tulee alistua ja totella miestä. Isä oli myös sairaanloisen mustasukkainen. Isä alkoi haukkua minuakin huoraksi 10-vuotiaasta alkaen. Viina virtasi viikonloppuisin ja isä sai raivokohtauksia humalassa. Elämä oli ihan kuin Eppujen laulussa Murheellisten laulujen maa: jo esi-isät juovuksissa tottakai hakkasivat vaimot, lapset jos ne kiinni sai. Kuinka monta kertaa sitä onkaan saanut paeta henkensä edestä kännistä isää.
Mitä kotona opin, että koti on kyllä maailman kamalin paikka. Se on paikka, jossa ihmiseltä viedään itsetunto, kunnioitus ja arvostus itseään kohtaan aivan viimeistä pisaraa myöten. Kotona kuulet, että sinä et ole yhtään mitään tai et ainakaan mitään hyvää. Mitä ikinä teetkin niin teet väärin tai huonosti. Sinussa on yksinkertaisesti joku vika mitä ei voi korjata, jos olet oma itsesi. Jos olisit niin kuin muut tytöt, olisit ok. Jos olisit niin kuin veljesi, olisit ok, mutta omana itsenäsi et ole ok vaan sinun pitää muuttua! Kun sinua kiusataan kotona, sinulla ei ole mitään turvapaikkaa tai ketään keneen turvautua silloin, kun tarvitsisit tukea ja turvaa. Opit siihen, että maailmassa ei ole ketään keneen luottaa. Kun lähdet sieltä viimein maailmalle, olet niin rikki, alistettu, mitätön, arvoton ihmisraunio, että sinä itse tai kukaan muukaan ei arvosta tai kunnioita sinua. Olet sielläkin kaikille vain se huora.
Uskot oikeasti, että olet niin arvoton ja mitätön, että on maailman suurin ihme, jos joku kiinnostuu sinusta täydestä mitättömyydestä. Ei kukaan oikeaan sinuun voisi ihastua tai rakastua, mutta jos näyttelet oikein hyvin jotain aivan muuta kuin mitä olet, niin silloin ehkä joku voi alkaa parisuhteeseen kanssasi. Sinulla on aivan hirveä turvallisuuden ja hyväksynnän tarve, mutta et kuitenkaan saa sitä parisuhteista. Sinua uhkaillaan, kovistellaan ja koet niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa. Muistat kuitenkin, että vaikka mitä tapahtuu, sinun on kestettävä kaikki. Onhan äitisi ja isoäitisikin kestänyt vaikka ja mitä, niin onhan sinunkin kestettävä.
Kuulet kuitenkin parisuhteessasi, että olet huijannut toisen suhteeseen kanssasi, koska eihän kukaan nyt raiskattua naista huolisi itselleen. Syy raiskaukseen, kun on aina naisessa. Mies pitää huolen, että sinut eristetään muusta maailmasti ja ihmisistä kokonaan. Saat hänen armeliaisuuttaan käydä töissä. Onneksi hänellä on hyväveli verkosto, joka valvoo tekemisiä 24/7, koska sinähän olet petturi huora. Saat joka kotoa poistumiskerran jälkeen selvittää mitä olet kenenkin miehen kanssa tehnyt päivän aikaan. Olet kuulemma ollut aivan hurjassa kiimassa ja halukas esim. torilla vanhan koulukaverin kanssa jutellessasi. Joudut tällaiseen ristikuulusteluun ellei päivittäin tai ainakin viikoittain, kun miehesi tulee töistä kotiin.
Kun lopulta saat tästä kaikesta tarpeeksesi ja haet eroa sekä muutat erilleen. Huomaat pian, että sama hyväveli verkosto on kimpussasi entistä pahemmin. Kun poistut asunnostasi, huomaat että siellä on käyty, koska tavaroita häviää. Miehesi tietää mitä postia sinulle tulee ja keneltä sekä myös kirjeiden sisällön vaikka asut eri osoitteessa! Sinua häiritään puhelimitse keskellä yötä ettet saa nukutuksi sekä tehdään kaikkea mahdollista niin, että olet lopulta niin sekaisin, että et tiedä mikä on totta ja mikä ei. Koska et ole nukkunut kunnolla kuukausiin, yksinkertaisesti et enää jaksa.
Minä kuitenkin selvisin.
Usein mietin, että miksi minut on alistettu? Minut on alistettu, koska minä olen se iloinen, positiivinen yhteishengen kohottaja, yhteen hiileen puhaltaja, joka on älykkäämpi ja viisaampi kuin moni muu. Minut on pitänyt alistaa, koska muuten alistaja ei ole pärjännyt minulle ja ollut minua parempi.
Itseäni en ole osannut puolustaa, mutta olen taistellut monien muiden puolesta. Ulospäin vahvan kuoren alla on niin monella tapaa särkynyt ihminen, joka tarvitsisi tukea ja turvaa, mutta ei ole sitä koskaan saanut parisuhteissa tai muutenkaan.
Taistelen eteenpäin päivä kerrallaan. Elämä on kuitenkin jättänyt jälkeensä niin suuret arvet, että niiden työstämiseen menee koko loppuelämä.”
Kommentit
Äitini eli samanlaisen lapsuuden, nuoruutta hänellä ei ollut, koska hän lähti kotoa 14 vuotiaana pakoon sitä helvettiä. Hän muutti silloin isäni kanssa yhteen asumaan. Muutaman vuoden päästä tulin minä. Kummallakaan ei ollut eväitä lapsen kanssa elämiseen. Ero tuli. Minulta äiti vei oman tahdon, koska häntä piti totella ehdottomasti, kasvatus oli nöyryyttävää, väärin tekemisestä nöyryytettiin muiden kuullen. Hän oli äkkipikainen ja joskus täysin omissa maailmoissaan , johon minä en päässyt. Opin olemaan nöyrä ja hiljaa. Koskaan ei tiennyt tuleeko tukkapöllyä vai olan kohautus. Koin vuosia koulukiusaamista, en saanut mitään lohtua tai apua, älä välitä oli ainoa kommentti. Sen jälkeen en ikinä puhunut mitään ongelmistani, eikä äiti koskaan kysynyt miten minulla menee. Sama mitätöinti ja nöyryyttäminen jatkui myös aikuisena. Niillä eväillä lähdin maailmaan ja päädyin parisuhteisiin onnettomalla itsetunnolla, kunhan jollekkin kelpaa. Henkistä väkivaltaa koin, en onneksi fyysistä. Sehän oli tuttua lapsuudesta saakka, kunnes päälle 40 vuotiaana heräsin ja sain itseni irti siitä kehästä, tajusin, että minun lapseni eivät koskaan saa joutua kokemaan sellaista. Täysin en pysty sitä estämään, koska menin tekemään lapset miehen kanssa, joka harrastaa tätä nöyryyttämistä 😢.
Näin se jatkuu sukupolvesta toiseen, kunnes joku siinä ketjussa herää ja katkaisee sen omalta osaltaan. Äitini ei muutu, exä ei muutu, mutta itse olen käynyt kovan tien eheyttääkseni itseäni, jotta voin olla parempi äiti lapsilleni. Itse en saanut hellyyttä, en saanut tuntea rakkautta. Sitä jaan lapsilleni avokätisesti, en ole kaikessa täydellinen, enkä täysin ehjä, mutta rakkautta ja sen näyttämistä meillä ei puutu
Kommentit
Äitini eli samanlaisen lapsuuden, nuoruutta hänellä ei ollut, koska hän lähti kotoa 14 vuotiaana pakoon sitä helvettiä. Hän muutti silloin isäni kanssa yhteen asumaan. Muutaman vuoden päästä tulin minä. Kummallakaan ei ollut eväitä lapsen kanssa elämiseen. Ero tuli. Minulta äiti vei oman tahdon, koska häntä piti totella ehdottomasti, kasvatus oli nöyryyttävää, väärin tekemisestä nöyryytettiin muiden kuullen. Hän oli äkkipikainen ja joskus täysin omissa maailmoissaan , johon minä en päässyt. Opin olemaan nöyrä ja hiljaa. Koskaan ei tiennyt tuleeko tukkapöllyä vai olan kohautus. Koin vuosia koulukiusaamista, en saanut mitään lohtua tai apua, älä välitä oli ainoa kommentti. Sen jälkeen en ikinä puhunut mitään ongelmistani, eikä äiti koskaan kysynyt miten minulla menee. Sama mitätöinti ja nöyryyttäminen jatkui myös aikuisena. Niillä eväillä lähdin maailmaan ja päädyin parisuhteisiin onnettomalla itsetunnolla, kunhan jollekkin kelpaa. Henkistä väkivaltaa koin, en onneksi fyysistä. Sehän oli tuttua lapsuudesta saakka, kunnes päälle 40 vuotiaana heräsin ja sain itseni irti siitä kehästä, tajusin, että minun lapseni eivät koskaan saa joutua kokemaan sellaista. Täysin en pysty sitä estämään, koska menin tekemään lapset miehen kanssa, joka harrastaa tätä nöyryyttämistä 😢.
Näin se jatkuu sukupolvesta toiseen, kunnes joku siinä ketjussa herää ja katkaisee sen omalta osaltaan. Äitini ei muutu, exä ei muutu, mutta itse olen käynyt kovan tien eheyttääkseni itseäni, jotta voin olla parempi äiti lapsilleni. Itse en saanut hellyyttä, en saanut tuntea rakkautta. Sitä jaan lapsilleni avokätisesti, en ole kaikessa täydellinen, enkä täysin ehjä, mutta rakkautta ja sen näyttämistä meillä ei puutu