Havaintoja parisuhteesta

Mitä sinä lopulta oikein pelkäät?

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Tämä ei ole teksti väkivaltaisissa suhteissa elävistä. Tämä on teksti niistä aivan liian monista saamistani lukijoiden lähettämistä parisuhdetarinoista. Tarinoista joissa suhteen toinen osapuoli kertoo jäävänsä päivä päivän jälkeen ja vuosi vuoden jälkeen ilman parisuhteessa tarvitsemaansa ja haluamaansa.

Jatkaen silti siinä suhteessaan joka ei mitään anna päivä päivän jälkeen ja vuosi vuoden jälkeen, kunnes katkeruus tavoittaa ja kuolema erottaa.

Kysymykseni kuuluu: mitä sinä lopulta oikein pelkäät? Sillä pelkohan sinua paikallaan pitää. Mikä muu saisi sinut pysymään paikallaan jossain sellaisessa joka ei anna sinulle yhtään mitään? Saattaa olla että sinä ulkoistat pelon keksimällä valinnallesi tekosyitä, kuten lapset ja raha. Älä huoli, et ole yksin tekosyittesi kanssa. On helpompi kestää oma saamattomuutensa ja pelko pukemalla se joksikin toiseksi syyksi.

Sitä paitsi lapset ja raha ovat todella huonoja tekosyitä. Hämmentävää nimittäin on se, että niin moni kokee eron lapsen kannalta itsekkääksi ratkaisuksi, mutta jättämällä lapset elämään lapsuuttaan vanhempiensa kuolleen ja rakkaudettoman suhteen keskelle ei sitä sitten olisikaan. Kuinka moni lapsi aikuisena onkaan minulle kirjoittanut, että ei mitään toivonut lapsuudessaan kuin sitä että vanhemmat eroaisivat.

Entäpä sitten raha? Suomi on hyvinvointivaltio, jossa ihmisen ei anneta kuolla nälkään. Kysymyshän ei ole koskaan siitä, että eron myötä jäisi puille paljaille, vaan siitä, että onko valmis luopumaan saavuttamastaan elintasosta, edes hetkellisesti. Moni ei ole ja moni on sen suoraan minulle kirjoittanutkin. Elintaso tippuisi eron myötä. Ei olisikaan hetkeen mahdollista kalliiseen harrastukseen tai jokavuotiseen ulkomaanmatkaan.

Kysymys on siis aina valinnasta. Jos tulee valinneeksi jäämisen rakkaudettomaan suhteeseen, niin on tehnyt valinnan jäädä rakkaudettomaan suhteeseen. Turha oikeastaan syyttää sen jälkeen ketään muuta kuin itseään. Ensimmäisenä kannattaa luopua ajatuksesta että muuttaa sen suhteen toisen osapuolen itselleen paremmaksi. Se ei onnistu koskaan. Toistan, se ei onnistu koskaan, koska muuttaa voi vain itseään. Kysymys on aina siis omasta valinnasta ja valinnan tueksi on helppo käyttää tekosyitä jäämiselle, kuten lapset ja raha. Sellaisia me ihmiset olemme.

Jatketaan valinnoista. Jos tekee valinnan että haluaa säilyttää niin sanotun ydinperheen turvan, vaikka suhteessa ei ole jäljellä kuin ytimen ympärillä kumiseva tyhjyys niin sitten on valinnut sen. Tämän jälkeen on kaksi vaihtoehtoa. Joko hyväksyä se että ei saa suhteessaan rakkautta ja jäädä elämässään ilman sitä tai hakea sitä jostain muualta. Ja jälkimmäinen onkin suomalaisten parisuhteiden yksi yleisimmistä muodoista. Kosketuksen muualta hakeminen. Ei luvalla, sillä yllättävän monen mielestä parisuhde on vain kahden ihmisen välinen ja ulkopuolinen kosketus on aina pettämistä, koska ihminen omistaa toisen ihmisen. Luvan sijaan siis salaa. Jos mietitte, että miksi pettämistilastot ovat niin korkealla niin siinäpä teille yksi syy. Siksi koska hyvin moni elää kuolleessa suhteessa aikomustakaan erota siitä, mutta koska ihminen on ihminen, niin hän haluaa tulla kosketetuksi ja rakastetuksi ja hakee kosketuksensa muualta. Tämä on yleisempää kuin edes kuvittelette ja erittäin ymmärrettävää. Kuten olen aiemmin kirjoittanut niin esimerkiksi maksullisen seksin ostajista selvä enemmistö on naimisissa olevia ihmisiä, niin miehiä kuin naisiakin.

Mennään lopuksi takaisin esittämääni kysymykseen, että mitä sinä lopulta pelkäät joka estää sinua lähtemästä?

Se mitä muut sanoo? Ei kannata, ei ketään oikeasti kiinnosta sinun erosi tai eroamattomuutesi. No ehkä muutamaa oman elämänsä katkeroittamaa ihmisrauniota, mutta heidän huutonsa nyt on lähinnä säälittävää.

Lapset menevät rikki? Ei mene. Ei lapsia mikään parisuhde tai ero riko, vaan paska parisuhde tai paskasti hoidettu ero.

Se että sinä et pärjää taloudellisesti? Pärjäät. Tunnen kasapäin eronneita. Kaikilla on asunto ja ruokaa. Kaikki muu on ylimääräistä. Toki jos huomaa eron aikana olevansa syvästi riippuvainen toisen ihmisen taloudesta niin kannattaa ottaa opiksi ja sitoa itsensä mahdolliseen seuraavaan suhteeseen ihan vain rakkaudella.

Mikä muu se voisi olla mitä sinä pelkäät?

Ihan oikeasti mieti, mitä sinä pelkäät ja annatko pelon olla elämäsi tiellä kunnes kuolema sinut kadottaa?

X