Havaintoja parisuhteesta

Mitä sitten, vaikka toisinaan tulee sössittyä ihan huolella?

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Viitisentoista vuotta sitten luin työpaikkailmoituksen, jossa suositukseksi listattiin hyvä kaupunkituntemus ja kokemus pakettiautolla ajamisesta. Minulla ei ollut niitä kumpaakaan. Olin vain vuosi ennen tuota muuttanut kaupunkiin ja pakettiautoa en ollut ajanut eläissäni metriäkään. Hain silti kyseiseen työpaikkaan, koska työ olisi sopinut silloiseen elämäntilanteeseeni täydellisesti. Haastattelussa kyseisistä taidoista ei kysytty mitään, enkä alkanut mainostamaan kokemukseni puutetta ja sain paikan.

Ensimmäisenä työpäivänäni ajoin pakettiautolla erään kerrostalon seinään. En tietenkään nokka edellä, vaan kylki raapaisi talon kulmasta jäljen itseensä, koska pakettiautolla ajamisen mittasuhteet ja kulmat olivat minulla pahasti hakusessa. Soitin pomolleni, että ajoin seinään. Ajattelin, että työurani siinä firmassa päättyisi siihen. Ei se päättynyt. Pomo sanoi, että jokainen meistä ajaa elämässään välillä päin seinää. Että jos seinä on pystyssä ja sinä hengissä, niin ei mitään hätää. Pelti on vain peltiä, sen saa oiottua.

Miksi minä tätä kokemusta teille parisuhdesivustolla kerron?

Siksi, koska ei voi olla parempaa tarinaa kertoa pohjustukseksi parisuhteista. Olen kuullut muutaman ihmisen sanovan minulle, että ei halua parisuhteeseen, koska pelkää mokaavansa tai että suhteeseen säntääminen johtaa särkyneeseen sydämeen tai että itse tulee särkeneeksi toisen sydämen.

Tätä kutsutaan nimellä elämänpelko.

Parisuhteen aloittaminen on kuin pakettiautolla ensimmäistä kertaa ajaminen. Pitää vain aloittaa ajaminen. Hyvin mahdollista on, että ensimmäisellä kerralla auto karkaa päin seinää tai parisuhde menee päin helvettiä. Kysymys kuuluukin, että mitä sitten? Siinäpähän sitten menee. Kuten entinen pomo asian tokaisi ja hänen sanojansa hieman mukaillen, että jos törmäyksestä selviää hengissä ja seinä pysyy kutakuinkin pystyssä, niin naarmut pellissä tai särö sydämessä on paikattavissa.

Ei kai elämässä voi jättää yrittämättä sen takia, että pelkää epäonnistuvansa. Jos niin tekee, niin ei anna mahdollisuutta myöskään mahdolliselle onnistumiselle. Tämä on sangen yksinkertainen kaava. Lainaan taas entisen pomoni sanoja sanomalla, että jokainen meistä tulee elämässään ajaneeksi päin seinää, paitsi jos ei koskaan aja yhtään millään. Sydänsuruiltakin säilyy, jos ei koskaan rakastu tai rakasta. Jokainen aloitettu parisuhde on riski. Se voi päättyä ennen aikojaan rajuun pettymykseen. Toistan tässä itseäni ja kysyn, että mitä sitten vaikka päättyisikin? Uskon, että ennen sitä parisuhteessa on ollut uskomattoman onnellisia hetkiä.

Ehkä me pelkäämme epäonnistumista niin paljon, että se estää meitä onnistumasta. Onnistuminen kun vaatii rohkeutta ja riskinottamista. Enkä minä edes määrittelisi asioita termeillä onnistuminen ja epäonnistuminen. Ei eroon päättynyt parisuhde ole epäonnistunut parisuhde. Se on vain päättynyt eroon. Parisuhteen onnistumisen mitta kun on määriteltävissä ihan jonkin muun kuin aikamääreen mitassa.

Minulle on käynyt parisuhteissa aivan samoin kuin sillä pakettiautolla ajamiseni kanssa. Päin seinää on menty ja parisuhteessa vieläpä nokka edellä. En tiedä yhtään ihmistä, jolla olisi ensimmäiseen parisuhteeseen tai ensimmäiseen avioliittoonsa ollut hyvä parisuhdetuntemus ja kokemusta parisuhteessa olemisesta. Silti kyytiin on vain lähdetty ja yritetty ohjata sitä oikeaan suuntaan ja usein siinä kovinkaan mairittelevasti onnistumatta.

Hyvät ystävät, ei keskitytä niihin seiniin ajamisiin eikä uhkakuviin. Ne voi kuitata muistamalla, että jokainen meistä elää tätä elämää toisinaan aivan päin helvettiä ja tekee niin kummallisia tekoja ja valintoja, että myöhemmin pitää oikein ihmetellä. Kolmannen kerran toistan tämän saman kysymyksen, että mitä sitten vaikka niin on käynytkin?

Elämänsä voi elää tasaisesti ottamatta koskaan mitään riskejä ja varmistamalla, että koskaan ei putoa mistään korkealta, mutta minulle ainakin sellainen elämä näyttäytyy elämältä, jolla ei ole mitään merkitystä tai tarkoitusta. Elämä on eniten siellä, jossa paikoitellen tuntuu siltä, että tästä ihminen ei vain voi selvitä, kunnes hän selviää siitä. Sen tunteen takana voi sijaita se kirkkain rakkauskin. Joten rohkeasti vain pakettiauton kyytiin ilman sen kummempaa aikaisempaa kokemusta ajamisesta. Jos törmäätte, niin toteatte tilanteen, oiotte pellit ja jatkatte matkaa.

Häpeän sijaan maisemasta nauttien.

Lue myös

X