Mitä yhdestä hetkeen sidotusta suudelmasta
Annetaan alkuun puheenvuoro onnellisessa parisuhteessa olevalle miehelle:
”Puolisoni oli viettämässä iltaa ystäviensä kanssa. Niin kuin illanviettoon joskus kuuluu, niin tässäkin illanvietossa nautittiin alkoholia ja pidettiin hauskaa.
Illan aikana puolisoni ajautui erään tuntemattoman miehen seuraan. He olivat jutelleet, tanssineet, halanneet ja suudelleet.
Kyllä, he olivat myös suudelleet. Moni olisi kai ollut kauhuissaan ja mustasukkainen jo kaikista muista kuin viimeiseksi mainituista, mutta minä en ollut jälkimmäisestäkään.
Tuollaiset bileillat ovat vain pelkkiä bileiltoja. Mitä sitten jos siinä illan tunelmassa tulee antaneeksi niin sanottuja kännisuudelmia. Eihän ne ole merkki mistään muusta kuin siitä hetkestä. Miten minä puolisona voisin siitä repiä pelihousujani.
Olen toki kuullut, että joidenkin elämä suistuu tuollaisesta raiteltaan. Jopa eroon saakka. Yhdestä kännisuudelmasta! Kuinka vakaalla pohjalla tuollainen suhde on alunperin edes ollut, jos se kaatuu noin vähäpätöisestä asiasta kuin bileillan aikana annetusta kännisuudelmasta?
Puolisoni kertoi asiasta. Hän tiesi, että voi kertoa. Jos hän olisi pelännyt kertoa, niin hän olisi jättänyt kertomatta. Asia ei järkyttänyt minua millään tavalla. Me emme tee mitään toistemme selkämme takana ja siksipä kännisuudelmat eivät suhdettamme todellakaan kaada, sen verran lujassa kantimissa se on.”
Tarina päättyy.
Siinäpä raikas kertomus rakkaudesta. Tuntuu niin hienolta lukea tällaista kaikkien niiden saamieni tarinoiden jälkeen, jossa puolison kauppareissua on kellotettu ja joissa vieraan halaaminen on kuolemaakin kauheampi kokomus.
Mies ymmärtää rakkauden syvintä olemusta, tilan antamista, tilannetajua ja vapautta. Hän kysyy tarinassaan todella hyvän kysymyksen, kuinka vankoissa kantimissa on parisuhde, jossa bileillassa annettu kännisuudelma suistaa raiteiltaan?
Pahimmillaan tämä johtaa siihen, mistä luin minulle kirjoittaneen naisen viestistä. Hän kertoi kaksikymppisenä, kymmenen vuotta sitten, annetusta kännisuudelmastaan ja siitä, että ei ole vieläkään antanut sitä itselle anteeksi.
Huhhuh, mitä itseruoskimista ja syyllisyyden kantamista sisällään. Suudelmasta jonka on antanut iässä, jolloin pitääkin suudella kännissä ja ilman känniä aina kun suutelemaan pääsee.
No, rakkaus on monelle omistamista ja se on ensimmäinen asia, jota olisi syytä perinteisessä parisuhteessa tuunata terveempään suuntaan.
Kommentit
Polyamorisena se kuulostaa hassulta, että vetäisi herneet tuollaisesta. En tosin ole vielä kauaa polyamorinen ollut, että muistan kyllä ”entisestä elämästä”, mutta kun on oivaltanut sen, että jos suhteessa luottamus pelaa oikeasti, niin ei se ihan pienestä tai isommastakaan kaadu, kunhan kaikki vaan on rehellisiä toisilleen ja itselleen ja luottavat toisiinsa, että ne asiat pystyy kertomaan. Toista ei omisteta ja se toinen valitsee olla sinun kanssa, siihen ei voi pakottaa. Nyt on paljon onnellisempaa, kun on mahdollisuus suurempaan vapauteen.
Kommentit
Polyamorisena se kuulostaa hassulta, että vetäisi herneet tuollaisesta. En tosin ole vielä kauaa polyamorinen ollut, että muistan kyllä ”entisestä elämästä”, mutta kun on oivaltanut sen, että jos suhteessa luottamus pelaa oikeasti, niin ei se ihan pienestä tai isommastakaan kaadu, kunhan kaikki vaan on rehellisiä toisilleen ja itselleen ja luottavat toisiinsa, että ne asiat pystyy kertomaan. Toista ei omisteta ja se toinen valitsee olla sinun kanssa, siihen ei voi pakottaa. Nyt on paljon onnellisempaa, kun on mahdollisuus suurempaan vapauteen.