Mitäpä jos arvostaisit

Voisihan sitä tänä iltana antaa hieman enemmän. Mitäpä jos antaisikin sen tavasta annetun sijaan merkitsevän suudelman. Sille ihmiselle, joka on elämässäsi se erityinen. Ihmiselle, johon olet silloin joskus palavasti rakastunut. Miksi antaa vain vähän, kun voi antaa sen sijaan enemmän.

Mitäpä jos tänä iltana et valittaisikaan siihen olohuoneen pöydälle jääneestä lasista, vaan käyttäisit sanojasi johonkin kauniimpaan. Voisikin ehkä sanoa vaikka näin: ”Onpa ihanaa, että olet jakamassa tätä iltaa minun kanssani. Ihanaa, että sinä jätät elämääni jälkiä.”

Pitää muistaa, että voisihan se pöytä olla tyhjä lasista ja koko tila ihmisestä.

Mitäpä jos tänä iltana siirtyisit hieman lähemmäksi. Unohtaisit tekosyyt tai vanhat riidat. Olisit vain siinä sylissä ja pyörittäisit sormenpäitäsi hänen niskavilloissaan. Mitäpä jos jäisit siihen pidemmäksi aikaa ja antaisit tiskikoneen olla täynnä pestyjä astioita. Et menisikään tyhjentämän sitä.

Mitäpä jos näkisit hänet. Tekisit hänestä näkyvän sanoillasi, katseellasi, kosketuksillasi ja läsnäolollasi. Mitäpä jos pysähtyisit hetkeksi hänen äärelleen ja antaisit sinusta enemmän kuin sen pakollisen. Mitäpä jos sen ainaisen arvostelemisen sijaan rakastaisit häntä ehdoitta.

Rakkauskalenterini luukun takaa paljastui tänään arvostus. Tiedättehän sen vanhan viisaan kysymyksen, että miksi sitä alkaa arvostaa jotain vasta sitten, kun sen on jo menettänyt? Monelle on käynyt niin. Mitäpä jos alkaisimme arvostamaan jo aikaisemmin? Ehkäpä jo tänä iltana.

Miksi kaikella niin kiire? Koska me olemme täällä vain läpikulkumatkalla. Kaikki tämä tässä ympärillä vain pelkkää lainaa. Mitäpä jos kysyisit tänä iltana itseltäsi, että mikä sinulle on elämässäsi tärkeintä. Sen jälkeen se on helppoa. Pitää siitä vain kiinni arvostaen. Mikään ei pysy paikoillaan itsestään eikä itsestäänselvyytenä.

Mitäpä jos tänä iltana sanoisit ne kolme sanaa, jotka jäävät liian usein sanomatta. Kuiskaisit korvaan, minä rakastan sinua. Sanoisit sen vielä uudestaan. Mitäpä jos näyttäisit rakkautesi myös ilman sanoja. Onhan niitä tapoja, voisi jopa kokeilla jotain ihan uutta. 

Mitäpä jos kiittäisit ihmistä tai ihmisiä ympärilläsi. Siitä, että he ovat. He voisivat olla olematta.

Mitäpä jos nukahtaisit pitäen kiinni. Sanoisit hiljaa sanat, sinuun minä haluan jäädä. 

Mitäpä jos tägäisit tämän tekstin sille ihmiselle, jonka vierellä voisit tämän kaiken tehdä. 

Minäkin tägään omani, sinulle.

Sanoilla, jotka kirjoitin kolme riviä sitten.