Havaintoja parisuhteesta

Mitäpä jos arvostelemisen sijaan arvostaisit?

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Lopettakaa nyt jumalauta se itse valitsemanne kumppanin arvostelu ja alkakaa rakastaa. Tai sitten päästäkää se toinen ja itsenne rakastamaan jotain toista. Liian myöhäistä se voi olla jo huomenna.”

Tämän lauseen varastin erään Facebook-kaverini seinältä. Varastin sen siksi, että lause on väkevyydessään niin totta kuin lause voi vain olla. Tämä blogitekstini olkoon kokonaisuudessaan omistettu ihan meille kaikille muistutukseksi.

Ymmärrätkö, että puolisosi ei ole elämässäsi itsestäänselvyys? Kuvitteletteko sinä, että hän pysyy siinä kuin patteriin kiinnitettynä? Sinä kohtelet häntä kuin ilmaa tai sitten arvostelet kuin hän olisi jossain koiranäyttelyssä, jossa annetaan tottelevaisuuspisteitä.

Ei hän ole elämässäsi tekemässä arjesta helpompaa. Ei hän ole elämässäsi muodostamassa vain perhettä ja jakamassa asuntolainaa. Ei hän ole mikään sohvalla oleva sisutustyyny, jota voi pöyhiä näyttämään mahdollisimman hyvältä. Hän on ihminen, joka janoaa rakkautta. Hän on ihminen, joka janoaa kuulla itsestään kauniita ja arvostavia sanoja.

Ei hän ole sohvalla hänelle osoitetussa paikassa ottamassa vastaan ohjeita ja arvosteluita. Ei hänen tarvitse sietää omassa kodissaan jatkuvaa kritiikkiä ja vähättelyä. Valitettavasti kiltimmät ottavat sen kaiken vastaan. Kantavat sisällään päivästä toiseen arvostelevia sanoja, koska eivät kiltteyttään sano vastaan tai lähde parisuhteesta pois. Heikommat alkavat uskomaan omaan huonouteensa.

Ehkä se ei olekaan hänen vastuullaan. Ehkä hänestä tuntuu epäreilulta, että ei saa osakseen arvostusta, vaan pelkkää arvostelua. Ehkä hän ei ymmärrä, että jos on niin huono puoliso kuin toinen antaa ymmärtää, niin miksi toinen ei vain lähde pois? Miksi hän ei lähde etsimään itselle sopivampaa ja täydellisempää puolisoa jos nykyisessä ei ole kuin pelkkiä vikoja?

Tuntuu pahalta kuunnella julkisella paikalla vierestä, kun ihmiset puhuvat omasta puolisostaan todella törkeillä sanoilla. Ymmärtävätkö he, että he puhuvat ihmisestä, jonka itse ovat elämäänsä valinneet? Ei ihminen heidän elämäänsä mistään yllätysmunasta ole tullut. Jos ihminen on niin paska kuin heidän puheistaan voi päätellä, niin jatkuvan arvostelun sijaan voi lähteä kalastamaan rikkaimmille vesille.

Se olisi reilua myös ihmistä kohtaan, joka joutuu parisuhteessaan jatkuvan arvostelun kohteeksi. Siten hänkin vapautuu saamaan mahdollisesti elämäänsä ihmisen, jolle hän on riittävä ja jolle hän kelpaa, ilman jokapäiväistä tunnetta siitä, että pitäisi olla enemmän ja parempi.

Vaikka jokainen meistä sitä ei sanallistakaan, niin me tarvitsemme sanoja, jotka kertovat arvostuksesta. Me tarvitsemme tunteen, että olemme puolisollemme juuri oikea ihminen. Ilman pakkoa siitä, että pitäisi muuttua sellaiseksi, joka vastaa puolison kuvaa hyvästä kumppanista. Ei haavekuvaksi muokkaaminen ole edes rakkautta. Se on omien epävarmuuksien väistelyä, joka pahimmillaan on toista kohtaan henkistä väkivaltaa. Niin kuin jatkuva arvostelu aina on.

Tämä on yksiselitteisen helppoa. Jos sinusta tuntuu siltä, että et saa haluamaasi. Jos sinusta tuntuu siltä, että puolisosi ei näytä sellaiselta kuin sinä haluaisit. Jos sinusta tuntuu siltä, että puolisossasi on pelkkiä vikoja, niin jätä helvetti hänet rauhaan ja mahdollista hänelle parisuhde, jossa häntä arvostetaan ihmisenä eikä ideaalina siitä, minkälaisen ihmisen pitäisi olla. Sinä et omista häntä. Hän kyllä eräänä päivänä lähtee, kun ei enää vain jaksa ottaa arvostelua vastaan, mutta oikeudenmukaisempaa olisi päästää lähtemään hänet heti.

Tai ehkäpä voisit kokeilla toista lähestymistapaa. Muuta arvostelevat sanat arvostaviksi sanoiksi. Sano hänelle, että sinä olet tuollaisena juuri täydellisen rakastettava. Sano hänelle, että maailman kaikista ihmisistä haluat vanheta juuri hänen kanssaan. Kokeile sanoa hänelle, että hän riittää. Kokeile mennä hänen lähelleen niin, että hän tuntee olonsa rakastetuksi ja halutuksi. Varsin pian tulet huomaamaan, että puolisosta kuoriutuu kuin itsestään hymyilevä ja itsevarma ihminen.

Mutta ennen kaikkea, lakkaa satuttamasta häntä sanoillasi ja lakkaa arvostelemasta. Luuletko sinä, että olet itse jotenkin parempi? Et sinä ole. Sinä olet vain epävarmempi, itsetunnottomampi ja huonosti käyttäytyvämpi. Kompensoit sen kaiken asettumalla yläpuolelle ja kuvittelemalla, että käskyttämällä parisuhdekin muuttuu paremmaksi. Ei se muutu, se loppuu.

Haluan lopettaa tekstini siihen, mistä se alkoikin. Varastettuun lauseeseen.

”Lopettakaa nyt jumalauta se itse valitsemanne kumppanin arvostelu ja alkakaa rakastaa. Tai sitten päästäkää se toinen ja itsenne rakastamaan jotain toista. Liian myöhäistä se voi olla jo huomenna.”

Lue myös

X