”Miten joku asia, joka saa kaksi ihmistä voimaan paremmin henkisesti ja fyysisesti, ja näin ollen olemaan parempia ihmisiä sekä itselleen että muille, voi olla väärin?”

”Näin pyynnön pettämistarinoista, ja ajattelin kertoa oman tarinani.

Olen kolmekymppinen nainen. Olen aina ihmetellyt sitä, mitä ihmiset saavat varattuihin ”sekaantumisesta”. En ole kuitenkaan koskaan tuominnut tätä koska a) ei ole minun tehtäväni ja b) pettäminen on pettäjän vastuulla, ei sen kolmannen osapuolen.

Olen pitänyt itseäni ”moraalisena” ihmisenä, ja ajatellut aina, ettei varatut miehet ole minun juttuni ollenkaan. Tämä oli siihen asti kunnes tapasin itseäni 15 vuotta vanhemman miehen, sanotaan vaikka Villen, yhteisten ystävien kautta. Ville on naimisissa oleva kolmen lapsen isä, joka asuu eri kaupungissa. Ja sillä hetkellä kun näin Villen, koin sellaista seksuaalista vetovoimaa häneen jota en ole eläissäni kokenut.

Illan aikana juttelimme ja tutustuimme, tulimme äärettömän hyvin juttuun. Kipinät leiskuivat ja vetovoima välillämme kasvoi entisestään. Olin hyvin hämilläni mitä tapahtuu, ja lähdin kesken illan taksilla kotiin sillä tiesin, etten pystyisi hillitsemään itseäni jos jäisin samaan tilaan Villen kanssa.

Muutaman kuukauden päästä näimme uudestaan ystävieni illanistujaisissa, ja kun olin lähdössä kotiin ”karkuun”, Ville kaappasi minut syliinsä ja kantoi makuuhuoneeseen. Vietimme täydellisen yön ja aamun. Tämän jälkeen emme pitäneet yhteyttä.

Seuraavan kerran näimme samaisilla ystävillä useamman kuukauden päästä, ja sama toistui. Tätä on nyt jatkunut reilu 2 vuotta. Emme pidä muuten yhteyttä, näemme silloin tällöin jos satumme samaan paikkaan ja nyt olemme siirtyneet näkemään myös työreissuillani hotellissani, mikäli ne sijoittuvat lähelle hänen kotikaupunkiaan.

En rehellisesti tiedä, miten tilanne ajautui tähän. Tiedän vain, että Ville elää seksittömässä parisuhteessa, jossa rakkaus on muuttanut muotoaan ystävyydeksi, ja eletään kuin kämppikset lasten kanssa. Ville on sanonut usein, että tapaamiset kanssani auttavat häntä selviämään omasta arjestaan paremmin, ja saavat hänet onnelliseksi. Onnellisuutta omassa suhteessaan hän ei ole kokenut enää vuosiin.

Samaan aikaan hän myös kokee omantunnon tuskia tapaamisistamme, ja tämä saa myös minut surulliseksi. Olen miettinyt, olenko itsekäs kun jatkan tapaamisia vaikka Ville myös tavallaan kärsii niistä. Tietyllä tavalla varmasti olen, mutta saamme molemmat tapaamisistamme niin paljon, etten pysty lopettamaan.

Seksi ja nautinto jota saan Villeltä on niin käsittämättömän upeaa ja ainutlaatuista, että en halua niistä luopua, eikä halua Villekään. Myös henkinen yhteytemme on vahvin ikinä kokemani, puhumme kaikesta ja hän tuntee minut paremmin kuin kukaan.

On ristiriitaista ajatella, että tapaamiset jotka ovat kiellettyjä ja ”väärin”, ovat myös tapaamisia, jotka saavat meidät molemmat unohtamaan omat elämän ongelmat,  kokemaan onnellisuutta, tuottavat mieletöntä nautintoa ja auttavat jaksamaan arjessa paremmin. Miten joku asia, joka saa kaksi ihmistä voimaan paremmin henkisesti ja fyysisesti, ja näin ollen olemaan parempia ihmisiä sekä itselleen että muille, voi olla väärin?”