”Miten kehtaat kirjoittaa parisuhteista, kun et tiedä todellisesta rakkaudesta yhtään mitään?”

Vastauksia minulle esitettyihin kysymyksiin ja kritiikkiin:

 

”Miten kehtaat kirjoittaa parisuhteista, vaikka olet eronnut ja et tiedä todellisesta rakkaudesta yhtään mitään?”

Tämä kysymys on esitetty minulle kysymyksen tai kommentin osalta kymmeniä kertoja. Parisuhdeblogin uskottavaan pitämiseen kuuluisi vähintään 20 vuotta kestänyt parisuhde, näin minulle kirjoitti eräs blogiani kritisoiva nainen. Hän antoi minulle myös lastenhoito-ohjeita ja hetken hänen kanssaan keskusteltuaan kävikin ilmi, että hänellä itsellään ei ole lapsia. Kysyttyäni, että toimiiko tämä hänen logiikkansa myös tässä asiassa, hän poistui paikalta vastaamatta.

Voihan se olla, että todellinen rakkaus ilmenee vasta sen jälkeen, kun on ollut yhden ihmisen kanssa parisuhteessa vähintään 20 vuotta. Kaikki aiemmat vuodet ovat vain sitä psykoottista rakastumisen tunnetta, joka ei ole totta. Jos näin on, niin rakastuminen on mitä oivallista todellisuuspakoa. Voi paeta huumeiden, alkoholin, liiallisen liikunnan, liiallisen työnteon, materian tai itsepetoksen sijaan rakastamiseen. Suosittelen vahvasti.

”Yleinen miesviha sen sijaan on valkoisen, yksityisautoilevan ja lihaa syövän heteromiehen vihaamisen lisäksi niitä nykyään hyväksyttyjä vihan muotoja eikä varsinaisesti ns. vastavoima. Vastavoimia syntyy, kun joku aate tai instanssi pääsee ylivaltaan niin kuin feminismille on käynyt. Itse kannatan aitoa tasa-arvoa sekä sananvapautta mitä tämäkin ”rakkausblogi” tuntuu dissaavan kerta toisensa jälkeen. Mikä on sinänsä viihdyttävää ja varmasti tuottoisaa muoti-ilmiön hyödyntämistä.”

Minulla oli kaksi vaihtoehtoa vuonna 2013, kun aloin blogiani kirjoittamaan. Toinen oli tämän kommentoijan ilmaisena ”tuottoisa muoti-ilmiöön perustua rakkausblogi” ja toinen valkoisen heteromiehen, tuon universumimme kaltoinkohdelluimman ihmisryhmän taakasta kertova blogi, jossa lihaa syövät, yksityisautolla ajavat heteromiehet pääsisivät kerrankin ääneen.

Sitten muistin, että syön lihaa todella vähän ja en ole koskaan omistanut autoa, joten blogista ei tulisi kovin uskottava ja valitsin parisuhteen blogini aiheeksi, kunnes minulle kymmenien ihmisten suusta sanottiin, että ei ole uskottavaa kirjoittaa parisuhteesta, kun en ole varsinaisesti oikeassa, yli 20 vuotta kestäneessä parisuhteessa vielä ollut. Tämän vuoksi en juurikaan kirjoita vanhemmuudesta, koska siinäkään minulla ei ole vielä kuin reilun 13 vuoden kokemusta tarjota.

Aloitan vanhemmuusblogin siis seitsemän vuoden kuluttua. Eräs ikäiseni ihminen alkoi tosissaan pohtia, kun kerroin tästä 20 vuoden rajasta, että mikä olisi aihe, jossa hänellä olisi 20 vuoden kokemus ja josta voisi aloittaa blogin kirjoittamisen.

Parisuhteesta hänkään ei voisi sitä tehdä, koska hänen pisin parisuhteensa on kestänyt vain kahdeksan vuotta, eli rakkaudesta hän ei ymmärrä mitään. Lapsetkin ovat vasta alakouluikäisiä, joten vanhemmuudestakaan ei voisi kirjoittaa. Valkoisen miehen taakasta naisena kirjoittaminen vasta epäuskottavaa olisikin, mutta sitten hän keksi aiheen. Masturboinnista hänellä on kokemusta jo yli 20 vuoden ajan, joten hän voisi perustaa runkkausblogin.

Miksi seksistä pitää koko ajan kirjoittaa?

Siksi, että seksistä on melkein yhtä kiva kirjoittaa kuin sitä on harrastaa. Superhelteillä seksistä kirjoittaminen jopa miellyttävämpää kuin sen harrastaminen.

Eikö mikään taho puutu siihen, että kirjoitat eroista niin positiiviseen sävyyn?

Ei. Vastakysymyksenä kysyisin, että eikö mikään taho puutu siihen, että ihmiset lojuvat vuosikausia itselle haitallisissa parisuhteissaan, koska eivät uskalla erota?

Tilastoja blogista:

Suosituin 30-45 -vuotiaiden, kaupungissa asuvien naisten keskuudessa. Eniten lukijoita Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Blogin Facebook -sivustolla tykkääjistä 91% naisia ja 9% miehiä.

Luetuin teksti ikinä: ”Kyllä naistakin panettaa”.

Palautteista:

Pääosin hienoa ja varsinkin yksityisviestit todella avoimia ja kauniita. Suuri kiitos niistä, vaikka en nopeasti ehdikään vastata kaikkiin. Törkeää palautetta tulee myös tasaisesti ja on usein riippuvainen kirjoittamastani aiheestani. Viimeisin eniten törkeyksiä aiheuttanut tekstini oli teksti, jossa toin esille naisvihamielisen ja rasistisen teoksen. Rasismi on aihe, jota käsitellessäni saan joka ainoa kerta kimppuuni ihmiset, jota kutsuvat itseään valheellisesti isänmaallisiksi.

Eroista kirjoittaminen kirvoittaa myös nasevaa palautetta. Esimerkkinä mainittakoon tämä noin 50-vuotiaan naisen palaute eroista käsittelevän tekstin jälkeen muutama viikko sitten:

”Ei ihme, että olet eronnut niin monta kertaa. Kuka tuollaista munallaan ajattelevaa rumaa hinttaria jaksaisi katsella”.

Mitä tuottavuuteen tulee, niin olen tämän reilun seitsemän vuoden aikana saanut tutustua mahtaviin ihmisiin, joista osa on jäänyt elämääni. Parempaa tuottavuutta ei voisi edes toivoa.

Kiitos.