Havaintoja parisuhteesta

Miten sinä huomioit puolisosi?

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Puolisoni ei huomio minua. Tämä on yksi yleisimmistä parisuhteen ongelmista, joista ihmiset ovat minulle kirjoittaneet. Sen jälkeen kuvaillaan arki, joka ei pidä sisällään puolison puolelta tulevaa huomioimista. Nopea kysymys tähän väliin kaikille teille, miten itse olette huomioineet puolisoanne viime viikkojen aikana? Esimerkkinä voisi mainita viisi viimeisintä tapaa, jolla olette saaneet puolisonne tuntemaan itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi.

Niinpä niin. Hyvä ruokkii usein hyvää ja huono huonoa. Se on ymmärrettävää, että jos jää kroonisesti ilman ilta toisensa jälkeen, niin ei ole itsekään altis mitään antamaan. Helposti se synnyttää huomioimattomuuden kehän, jossa kumpikin riutuu huomion puutteessa, mutta kumpikaan ei tee aloitetta huomion antamiseen. Siinä sitten ollaankin siinä kuuluissa tilassa, jota kutsutaan yksin olemiseksi yhdessä.

Antakaamme itsellemme anteeksi. Se on helppo syytellä aina sitä toista, koska se on helpompaa ja toisella tavalla sitä pitäisi katsoa kriittisien lasien läpi omaa toimintaansa ja monet meistä eivät näe omissa toimissaan mitään vikaa. Kuten eräs viisas ihminen kirjoitti, niin aina silloin, kun ihminen osoittaa syyttävästi etusormellaan toista ihmistä, niin kolme sormea osoittaakin itseään kohti. Kokeilkaapa. Etusormi osoittaa syytettyä ja keskisormi, nimetön ja pikkurilli toista syytettyä eli itseäsi, mutta tilanteessa moni näkee vain sen eteen osoitetun etusormen.

Jospa kokeilisikin edes muutaman viikon ajan kohdistaa kritiikki itseensä. Seurata omaa toimintaansa sen sijaan, että pitää katsetta koko ajan siinä toisessa. Laskee, että kuinka monta kertaa päivän aikana tulee kutsuneeksi puolisoaan kauniilla termillä. Kuinka monta kertaa kannustaa verrattuna siihen, että moittii. Ylipäätään, kuinka monta kertaa suhtautuu puolisoonsa positiivisesti verrattuna siihen, että suhtautuu häneen negatiivisesti.

Saattaa yllättyä lopputulemasta ja löytää osatekijän siihen, että ei itsekään saa osakseen haluamiaan asioita.

Onhan niitä ihmisiä, jotka eivät näe omissa toimissaan yhtään mitään ongelmallista oikeastaan koskaan. Vika on aina jossain muualla ja syyllinen katsoo aina jostain muualta kuin peilistä. Joka ikinen kerta jäätyään yksin tämä ihminen ihmettelee maailman pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta, eikä tule sekuntiakaan miettineeksi, että miksi joka kerta käy niin, että ihmiset kaikkoavat ympäriltään. Sellaisten ihmisten seurassa ei lähtökohtaisesti pidä elämäänsä tuhlattavan.

Sitten on niitä muita ihmisiä, joilla on vielä toivoa, kun heitä vähän potkii katsomaan elämää vähän toisesta kulmasta kuin sitä on aina ennen katsonut. Heitä, jotka hämmästyvät siitä, että kokeiltuaan osoittaa etusormella syyttävästi toista ihmistä, niin kolme sormea sojottaakin samaan aikaan itseä kohti.

Sellainen on hyvin havahduttavaa. Saattaa jopa käydä niin onnellisesti, että seuraavalla kerralla, kun on aikeissa jälleen syyttää sitä toista, niin pohtiikin ensin omaa käytöstään.

Huomaakin, että ehkä tässä olisi itse parannettava juoksuaan.

X