Mitkä helvetin naisten työt?

Tässä ajassa, kun moderneissa piireissä ollaan alleviivaamatta sukupuolta edes sukupuolissa, tuntuu hämmentävältä törmätä keskusteluun, jossa puhutaan termeistä naisten ja miesten työt.

Puhutaanpa aluksi asenteista. Ajatelkaapa jos olisi tilanne, jossa heteropari menisi kyläilemään sukulaistensa luokse. Vierailun aikana eräs sukulaisista huomaisi pariskunnan miespuolisen henkilön sukassa reiän. Huomattuaan asian sukulainen kääntyisi miehen vaimon puoleen ja sanoisi, että miten ihmeessä annat miehesi kulkea rikkinäisissä sukissa.

Tai ajatelkaapa tilanne, että pariskunnan naispuolinen henkilö lähtisi tanssikurssille ja sinne päästyään puhuisi muutaman muun kurssille osallistuvan kanssa, että on jättänyt miehelleen kotiin lämmitettäväksi ruokaa, että mies ei vaimon harrastuksen aikana kuole nälkään.

Entäpä tilanne, jossa pienen lapsen äiti lähtee viihteelle ystävänsä kanssa ja hänen ystävänsä kysyy ihmetellen, että kuka on sillä aikaa naisen pienen lapsen kanssa ja naisen vastattua, että lapsella on kotona isä, jonka kanssa lapsi on, niin ystävä suureen ääneen ihastelee naisen aviomiestä, kuinka hän on jäänyt pienen lapsen kanssa kaksin, jotta nainen pääsee hetkeksi tuulettumaan.

Miettikääpä tilanne toisinpäin, että saman perheen isä olisi lähtenyt viihteelle ystäviensä kanssa. Kysyykö joku missään vaiheessa mieheltä, että kuka on jäänyt miehen pienen lapsen kanssa kotiin, jotta mies pääsee ulos tai asettaako kukaan kotiin lapsensa kanssa jääneen äidin sankariasemaan siitä hyvästä.

Niinpä.

Jokainen esimerkki on tosi ja kertoo karulla tavalla kauas menneisyyteen jääneestä asennemaailmasta. Kahdessa ensimmäisessä esimerkissä mies on kuin yksi lapsista, jonka vaatteista ja ruokailusta vastaa perheen nainen. Ikään kuin vaimon vastuulla olisi pitää huoli siitä, että mies ei pue päällensä rikkinäistä sukkaa tai vaimon pitäisi pitää huolta miehensä ravinnosta, kun on itse muutaman tunnin poissa kotoa. Vai onko sen lisäksi nainen on jättänyt miehelleen lapun jääkaapin oveen, miten toimia, jotta mies selviää yksin ja hengissä muutaman tunnin ajan.

Itselleni tämä näyttäytyy siltä, että mies on hankkinut itselleen vaimon sijaan äidin, jonka rooli on huolehtia lapsestaan.

Kaikki tämä vuodatukseni lähti liikkeelle mielipiteestä, jossa mies kertoi naisten työtä olevan esimerkiksi kaupassa käyminen ja miehen matkalaukun pakkaaminen. Itse törmäsin ensimmäisen lapseni synnyttyä synnytyssairaalassa mieheen, joka sanoi synnyttäneelle vaimolleen, että hän ei sitten aio kuljettaa koskaan lastenvaunuja, koska se ei ole miesten hommaa.

Mitä helvettiä? Ei kai tällaista oikeasti enää ole?

Ehkä yllättävintä minulle oli se, että ihmisten kommentoidessa kyseisen miehen mielipidettä, moni nainenkin puolusti miehen näkemystä. Varsinkin siinä tilanteessa miehen sovinistinen ja äärikonservatiivinen asenne tuntuu olevan ihan okei, jos paljon työtä tekevä rikas mies jättää kotona olevalle vaimolleen vähän ”viikkorahaa”. Tämä suorana lainauksena eräästä kommentista.

Eikä siinä mitään ongelmaa olekaan, jos ikiaikaset roolit ovat molemmille ihan ookoo. Siinä vaiheessa on isokin ongelma, jos esimerkiksi raha on parisuhteessa vallankäytön väline tai jos toinen parisuhteen henkilöistä ei ole tyytyväinen roolinsa, mutta on kasvatettu ja opetettu noudattamaan jotain sellaista mallia, johon hän ei itse olisi valmis.

Mennään lopuksi tekstini alussa mainitsemiini termeihin naisten työt ja miesten työt. Tämä on lyhyt ja helppo kappale tekstissäni. Kerron siitä kaiken yhdellä kysymyksellä. Eikö jo hiljalleen olisi hyvä päästää irti jostain sellaisesta, jota ei ole pitkään aikaan ollut edes olemassa? Se kun parhaimmillaan saattaisi vapauttaa ihmisestä niitäkin osia, jotka jossain piireissä ovat olleet vangittuna jo vuosikymmenien ajan.

Ei kai työ ole määriteltävissä sillä perusteella, mitä ihmisen jalkojen välistä löytyy? Kaikki oleellinenhan tapahtuu ihmisen aivoissa ja asenteissa. Ihminen on ihminen. Sen jälkeen tulee vasta sukupuoli, jos sitä ylipäätään on edes järkevä alleviivata.

Minusta ei ole.