Havaintoja parisuhteesta

Modernin maskuliinisuuden vallankumous

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Ekoilu mielletään jotenkin tyttöjen ja pitkätukkaisten ja naisellisten poikasten touhuksi. Jota se, ekotyyppejä nähneenä, ainakin jonkin verran on. Mä haluaisin nostaa kovasti esille toisen tyylin ekoilla. Tän nimi on ehkä jotain valehippeilyä, bonkismia tai ekobrutalismia ainakin tässä vaiheessa, kun ei ole parempaa nimitystä keksitty.

Jäin tuossa jokunen vuosi sitten pois pelistartupista, kun kassa tyhjeni ja jättäydyin tarkoituksella hetkiseksi työttömäksi, että saan vähän päätä selvitettyä. Lueskelin tuon vuoden aikana aika paljon, ja luulen että hyödyllisintä lukemista oli ainakin Viktor Franklin ajattelu tarkoituksesta, ja siitä miten tarkoituksen avulla voi kestää keskitysleirinkin kaltaista elämää vuositolkulla. Lisäksi lukulautasella oli Duhiggia & Clearia tapojen ja rutiinien osalta.

Sain sattuman kautta samaan aikaan kutsun Eco Game Jameihin mentoriksi, vaikka en ymmärtänyt yhtään miksi. No aikaa oli ja kävin katselemassa parina päivänä, kun tyypit tekevät pikkupelejä erinäisten oikeiden ympäristödataa jakavien API:en tiedolla. Ja sain siitä kipinän, kun näin että ”helvetti, oikeasti on olemassa tyyppejä, jotka tekevät jotain tämän paskan ratkaisemiseksi”.

Takaraivossa raksutteli tämän jälkeen kuukauden verran, että voisikohan sitä itsekin testailla jotain. Ja yhtenä maanantaina sanoin tyttöystävälle, että taidan alkaa huomenna aamulla pariksi kuukaudeksi vegaaniksi. Ihan uteliaisuudesta. Ajelin siis tähän aikaan veekutosmersulla, söin paketin voita ja kilon pekonia viikossa ja olin lennellyt jonkun tyhmän kännykkäpelin takia ympäri maailmaa. Tyttöystävä naurahti ja sanoi, että siitä vaan.

Pikakelataan tästä pari vuotta eteenpäin. Olen funktionaalinen teurasjätevegaani (syön eläintä käytännössä vain pelastaakseni sen biojätteeksi päätymiseltä), mersu on ollut seisonnassa puolitoista vuotta, lopetin etanolin käyttämisen enkä osta enää käytännössä yhtään mitään. Ja vaihdoin 99 % sattumalta duunit kehitysvammaisten nuorten ohjaamiseen parin tonnin bruttoliksalla, aiemmista Gateway Managerin ja pelistartuppien Community Managerin megaseksikkäistä hommista.

Olen omassa kaveripiirissäni kutakuinkin ainoa edes kasvissyöjä, vegaanista nyt puhumattakaan. Ja naispuolisissa tutuissakaan ei montaa kasvissyöjää ole. Kuitenkin varsinkin naisilta tulee kommenttia ”pitäisi kyllä mutku mutku…”.

Miespuolisten suhtautuminenkin kasvissyöntiin, on muuttunut pariin vuoteen kuitenkin vähemmän negatiiviseksi sekin. Mutta aika monella on tarve olla ”kova jätkä”. Josta sitten päästäänkin ihan oikeaan asiaan.

Onko kova jätkä se, joka välillisesti kaasuttaa oman lapsensa ja tulevien polvien tulevaisuuden tupruttamalla ilmakehään, toitottamalla kovaan ääneen olevansa uniikki, koska syö yhtä paljon pekonia kuin muutkin ja ei todellakaan astu bussiin, koska eihän sinne kukaan muukaan äijä astu. Saatana!

Vai olisiko se kova jätkä kuitenkin se, joka uskaltaa katsoa jossain vaiheessa peiliin ja sanoa ”tiedän olevani ihan hyvä tyyppi, mutta en mä nyt oo niin vitun uniikki ja ihmeellinen, että pallukkaa tarttee polttaa mun takia karrelle”.

Luonnollisesti väitän, että tuo jälkimmäinen on se kovempi. Koska yritän kovasti olla sellainen itsekin. Mutta tätä pitäisi ehkä vähän tutkia. Ja mulla ei ole organisaatiota eikä äänitorvea, jonka kautta voisin toitottaa tätä, mutta sulla voisi vaikka ollakin.

Mikä tossa äijäilyssä pekonin ja bensan lisäksi oleellista saattaisi olla? Jotain millä tämän saisi ehkä validoitua ja kerrottua houkuttelevassa muodossa niille äijäoletetuille. Jotka haluavat kovasti esittää kovaa, vaikka tällä hetkellä hiipivät tuolla kiinassa tehdyssä harrikkatakissa tai bemarissaan. No nehän ovat tietenkin pimut.

Mä oon 44-vuotias harvatukkainen ja huonoryhtinen jätkä. En myöskään ulosanniltani mieleltäni mitenkään erityisen selkeä tai ääneltäni seksikäs. Ja olen saanut nyt viimeiseen puoleen vuoteen ihan hämmentäviä ehdotuksia loppuelämän viettämisestä yhdessä neitosilta, viimeisin tuli viime viikolla sellaiselta kolmekymppiseltä nätiltä PT:ltä, jonka tiesin ennestään ja jonka kanssa juttelin junamatkalla kolmisen tuntia. Esimerkiksi omasta elämäntavastani, joka on jotain maksimaalisen ankeuden ja askeesin väliltä. Ja duunistani, jossa ei suurimman osan mielestä ole mitään houkuttelevaa. Ja liksasta, joka on bruttona alle kaksi tonnia, mutta jolla maksaa kämpän lyhennykset ihan hyvin, kun ei osta mitään.

Ensimmäiset pari päivää tämän ehdotuksen jälkeen olin hämmentynyt, mutta sen jälkeen alkoi raksuttaa. Voisiko nämä johtua siitä, että olenkin oikeastaan aika kova jätkä. Ja jos, niin siinähän saattaisi pilkistää ihmiskunnalle pieni mahdollisuus jouduttaa kohtuuden kautta maailman vähän järkevämmäksi tekemistä. Mitäpä jos rahan sijasta naisilla olisikin kykyä valita puolisonsa muiden juttujen perusteella?

Intter netsin incelien joukoille miljoonat ja sitä kautta naisetkin ovat tavoittamattomissa, mutta sillä loputtomalla tarmolla, jolla alt-rightismi on saatu vahvaksi tällainen pieni valehippeilyn taso olisi helposti saavutettavissa. Mitäpä jos tämä porukka kuuntelisikin Viktor Franklia Steve Bannonin sijasta?

Tech piireissä statussymboliksi ostetut Teslat muuttuisivatkin linsseiksi ja pavuiksi, näin jättäen sille koodarille joko älyttömästi rahaa yli tai vaihtoehtoisesti sauman valita duuninsa tarkoituksen perusteella tilipussin sijasta. Kavereita, joilla olivat ihan hyvät arvot, mutta lauman mukana mennessä raha ja kalliit asiat olivat kuitenkin pääosassa elämää, näin startuppipiireisä tusinoittain.

Valehippeilyssä on järjetön kasa hyviä puolia, eli järjellä ajatellenhan tämä on väistämätöntä. Kolesteroli tippui ekan parin kuukauden aikana 5.2 -> 3,9. Safka ei maksa yhtään mitään. Ilkeää katsoa omaa muksuaan taas silmiin. Ja nukkuu yönsä paremmin, kun tietää olevansa ”ihan ok tyyppi”.

Mutta järki ei vaan riitä aina, vaan tarvitaan tunteita. Ja voisiko tässä olla yksi keino saada edes jokunen tyyppi harkitsemaan fiksua elämää maksatoksisen ja hauraan maskuliinisuuden sijasta? Voisiko tällä saada kohtuudella elämisestä seksikästä?

Olen itse tosiaan varattu, enkä aio mennä aidan taakse kurkkimaan. Enkä halua tässä vaiheessa itse ääneen pohtia tätä, koska nämä saamani ehdotukset eivät ole henkilökohtaisella tasolla merkityksellisiä, enkä näe tarpeelliseksi kertoa näitä puolisollenikaan. Pitäisikö tätä validoida lisää, ja jos niin onnistuisiko se kyselemällä naisilta?

Itse luulen, että juttelen vielä jossain välissä tuon viimeisimmän ehdotuksen antajalle, kiitän ja kieltäydyn, mutta yritän kysellä vähän lisää taustoja.”

 

 

Lue myös

X