Mustasukkaisuus näkyy alkuun ”huolenpitona”

Vielä yksi kymmenistä saamistani viesteistä ja kommenteista liittyen mustasukkaisuuteen.

Kuinka yleistä tämä oikein onkaan? Jos ei näin rajuna, niin jotenkin?

Surullista.

”Minulla on kaksi eri kokemusta hallitsevasta/manipuloivasta suhteesta. Toisessa kumppani pikkuhiljaa veti itselleen esim. taloudellisen vastuun, laskujen maksut, niin, että lopulta minulla ei ollut pääsyä omalle tililleni, saati mahdollisuutta käyttää sitä. Hän vei pankin lähettämät tunnuslukukortit verkkopankkiin omiin kätköihinsä heti kun ne postiluukusta tipahti, enkä koskaan tiennyt, onko mun tilillä rahaa ja minkä verran, koska hän siirteli tililtäni omalle tililleen kertomatta.

Alunperin kyse oli siitä, että kun minä olin pienen vauvan valvottamana ihan kuolemanväsynyt, hän huolehti ne laskut, kauppareissut jne, eikä mun tarvinnut. Sitten myöhemmin se oli että ”mitä ihmettä sun muka tarvis ees ostaa”, ja jos liikuin kodin ulkopuolella, hän kyttäsi mun tilitapahtumia.

Kotiin tullessa hän seisoi eteisessä vastassa kysyen, että miksi sun tililtä on menny sinne ja sinne sen ja sen verran rahaa. Pahin oli se, kun kerran asioilla ollessani ostin itselleni smoothien, hinta 6,80. Eteisessä kuulin, että nyt ei sitten tarvitse suklaalevyjä pyydellä, kun on mennyt johonkin noin paljon rahaa. Itse hän toki saattoi töistä tullessaan ilmoittaa ostaneensa jotain 700 euron arvoista, hänpä lähtee tästä hakemaan sitä.

Kauppareissut ja niihin vaadittavat rahat sain vastuulleni, kun aloin työskennellä perhepäivähoitajana. Sen jälkeen en päässytkään sitten kotoa juuri minnekään muualle kuin ruokakauppaan, ihmeteltiin miksi meni niin ja niin kauan, ja lopulta käytiin lukemassa mun viestejä, some-viestit, sähköpostit yms, synkronoitiin mun tilejä eri laitteisiin ja muuta sellaista, että päästäisiin lukemaan niitä viestejä.

Koitin selittää, että mä saattaisin saada lopputilin työstäni sen takia, koska mulla on vaitiolovelvollisuus asiakkaisiin nähden ja nehän laittaa mulle viestiä ja sähköpostia, mutta hänen mielestään minä valehtelin, koska hänhän luki vain muiden kuin asiakkaiden viestejä. Tämä suhde kesti kaikkinensa kolme lasta ja useita vuosia.

Toisessa suhteessa se alkoi ”huolenpitona” ja ikävöintinä. Onko sun pakko mennä, entä jos sattuu jotain, jaksatko varmasti, pitäskö sun kuitenkin jättää väliin. Perään laitettiin viestiä, että miten menee, onko kaikki ok, onko kivaa, ootan sua takas kotiin. Sit kyseltiin kenen kanssa meet, ketä siellä oli, mitä siellä tapahtui. Sen jälkeen alkoi tulla juttuja siitä, että kukaan ei oo noin iloinen tai noin innolla menossa jos siellä ei oo joku mies joka kiinnostaa, ihan riippumatta siitä olinko menossa kaverin luo, kavereiden kanssa ulos tai lenkille.

Jossain vaiheessa hän sai aftan suuhunsa ja oli sitten vakuuttunut, että sen täytyy olla joku sukupuolitauti, jonka minä olen hankkinut edellisellä käynnilläni kodin ulkopuolella (kaverin luona, ihan oikeasti kysyi että ”ootko ihan varma ettei siellä ollu jotain miestä ja ettet oo muhinoinut siellä”) tai sitten saanut sitä joltain exältäni, ja tätä exää oltiin sitten jo suunnilleen menossa vetämään turpaan.

Mun ex-mieheni ja mun hyvät välit alkoi ärsyttää häntä suunnattomasti. Sen jälkeen luettiin mun päiväkirjaa, vedettiin huutohepuleita mun existä, miespuolisista kavereista, opiskelusta (koska miehiähän mä siellä oikeasti pokailen), ja kaikki muutkin klassiset merkit.

Tämä suhde ei kestänyt edes puolta vuotta, koska meno oli niin sairasta, että pakko se oli laittaa poikki. Eikä se siihenkään loppunut, koska minä kerkesin ladata tinder-profiilin ennen häntä (oikeastikin puoli tuntia aiemmin) ja hänen ehdotuksiinsa lävähti mun profiili kuulemma heti – tästä hän päätteli, että mulla oli ollut profiili koko sen suhteen ajan, ja tämän päätelmän lopputuloksena minä sain kuudessa tunnissa 63 viestiä, joissa haukuttiin, solvattiin sekä uhattiin väkivallalla ja tappamisella.

Lisäksi mun fb-sivulle kirjoitettiin, kuinka hän toivoo mun kuolevan, erääseen vanhempaan julkaisuun kirjoitettiin kuinka mä olen pelkkä yliopisto-huora, ja ainakin yhteen mun äitiyteen liittyvään kommenttiin eräällä fb-saitilla kommentoitiin, että mä olen maailman paskin äiti ja pelkästään huoraan. Ja koska se ei vielä riittänyt, hän myös esimerkiksi etsi käsiinsä mun ex-anoppini puhelinnumeron ja soitti hänelle haukkuakseen paitsi mut, myös ex-mieheni.

Jos kaikki tarinat olisi yhtä selkeitä kuin tämä jälkimmäinen, niin ei kukaan niissä suhteissa vuosia kärvistelisi. Kuka tahansa tajuaa, että jos kumppani raivoaa hyvistä väleistä lasten toiseen vanhempaan, niin tiedossa on vain ja ainoastaan ongelmia. Mutta kun ne alkaa pikkuhiljaa ja mittasuhteet kasvaa huomaamatta vuosia, on tehty yhteiset lapset ja monia asioita ehkä perustellaankin lapsilla (mun piti esim. valita ostanko itselleni ripsarin vai lapselle kengät), niin ei niistä vaan aina tajua tai huomaa, missä ollaan menossa ennenkuin on ihan tosi paljon liian myöhäistä.”