Muunsukupuolinen ihmissuhdeanarkisti

”Siinäpä melkoinen ihmissekoitus ja mielenkiintoisena pysynyt elämä. Kun en ollutkaan pelkästään poika, vaan myös tyttö, haarojen ulokkeesta huolimatta. Enkä oikeastaan joka hetkessä kokenut olevani kumpaakaan, vaan jotain muuta.

Enkä nyt muutenkaan istu sukupuolinormeihin, kun feminiinisyys korostuu toisinaan enemmän miehenä, maskuliinisuus toisinaan taas naisena ja nämä menevät vielä ristiin rastiin, päälle se sukupuoleton kokemus.

Pitkään sitä silti erehtyi luulemaan itseään ”vain” mieheksi, kun ulkopuolinen maailma niin minusta oletti. Vasta aikuisiällä asia kirkastui itselleni, kohtalokkaiden Tinder-treffien jälkeen. Vaarallinen paikka tuo Tinder, voi päätyä toisten ihmisten kohtaamisen kautta hoksaamaan suuria asioita itsestä!

Kohtalokkaiden treffien aikaan elelin polyamorisen suhteen alkutaipaletta. Suhde oli ollut noin kolmisen vuotta monogaaminen. Ajatus oli lähtenyt itseltäni liikkeelle, ensiksi avoimen suhteen muodossa. Olin tunnustanut itselleni seksuaalisten halujeni olevan suuremmat kuin kumppanini ja halusin löytää eettisen ratkaisun tälle asialle, missä emme kohdanneet parisuhteessa täysin.

Asian annettiin muhia noin vuosi, kunnes yhteisellä päätöksellä suhde ensiksi avattiin ja hyvin nopeasti se muuttui polyamoriseksi. Nousi nimittäin sellainen kysymys pintaan kuin: ”Entäs jos sattuu rakastumaan uuteen ihmiseen?”

En halunnut rajata itseäni. Enkä myöskään halunnut rajata kumppaniani. Rakkaus ei rakastamalla lopu, sehän vain lisääntyy!

Lisääntyi muuten myös käsiteltävien asioiden määrä. Ei se ollutkaan ruusupuutarha ilman niitä piikkejä.

Elämän ironia olikin se, että minulla nousi ne voimakkaammat mustasukkaisuuden tunteet. Siitä huolimatta, että itse ehdotin tätä polkua. Kumppanini taas oli heti myötäonnellinen, kun treffini menivät hyvin. Mustasukkaisuuden kaveriksi tuli syyllisyyttä, ”miksen minä ole yhtä onnellinen hänen uusista rakkautensa tuulahduksista?”

Koska pääkoppa luuli, että minut jätetään. Hylätään. Vaikkei tilanne ollut sellainen.

Lapsuuden traumat nostivat päitään kuin useampipäinen hydra. Jos tällä polulla halusin jatkaa, piti jokainen pää noista kohdata. Välillä sitä halusi luovuttaa. Sisäinen palo oman näköiseen suhde-elämään työnsi kuitenkin kohtaamaan kipeitä asioita. Sekä rakkauteni kumppaniani kohtaan.

Mielikuvani oli, että jatkaisimme kumppanini kanssa asuinkumppanuutta ja näkisimme muita kumppaneita pääosin kodin ulkopuolella.

Ei se ihan niin mennyt. Intensiivisen, suhteen mittainen yhteisasuminen muuttui eri osoitteisiin muuttamiseksi. Vaikka fyysinen pesäero tuli, suhde pysyi, uudessa alati muuttuvassa muodossa.

Nyt noin kolme vuotta myöhemmin tuosta hetkestä, olemme yhä kumppanuus-termin alla, vaikka suhteemme onkin platoninen ja muistuttaa varmaan enemmän syvää ystävyyttä monen silmiin. Tai on sitä kommentoitu vanhan pariskunnan kemiaksikin. Väliäkö sillä, miten muut asian kokee, kunhan se on itselle selvää. Tai edes mahdollisimman selvää.

Nykyään matkassani on mukana yhteensä kolme ihmistä, joita kutsun kumppaneikseni. Toisen kanssa on romanttisseksuaalista kemiaa, kolmannen kanssa seksuaalista ystävyyttä. Silti jokaisen kanssa on jotain syvempää rakkautta. Jos romanttiset tunteet toista kohtaan virtaavat muualle tai uinahtavat kausiunille, sen ei tarvitse ihmissuhteen päättymistä tarkoittaa.

Olen päättänyt olla avoimena ihmissuhteiden omille muutoksille. Se ei ole aina helppoa ja on tehnyt monesti kipeää. Sen vastalahjat ovat kuitenkin haasteiden ja kivun arvoisia. Kukin heistä omaa omat ihmissuhdeseikkailunsa, joista toisista olen vain tietoinen ja toisia olen tavannut kasvotusten.

Heidän lisäksensä matkassa kulkee ihmisiä, joiden kanssa on seksuaalinen ystävyyssuhde.  Panoystävä, rakastaja, miksikä heitä haluaa kutsua. Hekin ovat tietoisia muista ihmissuhteistani ja minä heidän. Emme välttämättä yksityiskohtaisesti, mutta tiedämme olemassaolosta. Toiset ovat saattaneet tavata kumppaneitani tai toisia rakastajia, toiset taas kulkevat muuten omia polkujaan, kunnes halut johdattavat yhteiseen petipainiin.

Samalla treffailen uusia ihmisiä, samalla periaatteella: Olen avoin sille, mitä ihmissuhteesta uuden ihmisen kanssa tulee, kommunikoin siitä mitä itse tunnen ihmistä kohtaan ja mitä häneltä kaipaan ja otan vastaan mitä vastaan tulee.

Joskus se johtaa pidempään jaettuun matkaan, joskus lyhyeen mutta intohimoiseen suhteeseen. Toisinaan alkuliekki roihahtaa voimakkaasti ja petikamarien puolilla sängyt natisevat ja iskeytyvät päin seiniä, josta se rauhoittuu enemmän jälleen platoniseksi ystävyydeksi.

Joskus taas tiet vievät eri suuntiin ja ihmisestä jää lämmin muisto sydämeen. Elämän oppitunteja unohtamatta, minkä jokainen ihminen voi toisilleen antaa.

Siinä on monta ihmistä, joiden kanssa on tekemisissä. Siihen päälle ystävät ja perhe, siinähän erehtyisi luomaan, ettei sitä ole koskaan yksin!

Kyllä sitä tulee yksinkin oltua, kun se oma pesä on nimenomaan oma pesä, mihin saa tulla pesäilemään väliajaksi, muttei pysyvästi. Ainakaan tässä kohti. Tärkein ihmissuhde on kuitenkin ihmissuhde omaan itseensä ja se toisinaan vaatii itsekseen oloa, jotta siitä ottaa tolkkua.

Ihmissuhdesirkuksesta huolimatta, yksinäisyys voi piinata. Kumppaneillani, seksiystävilläni ja ystävilläni on muitakin ihmisiä. Heidän omat ystävänsä. Toiset kumppaninsa. Panokaverinsa. Perheensä. Sukulaisensa. Lapsensa. Sekä se oma, itsenäinen aikansa. Päälle fyysinen etäisyys hidasteeksi, kun tässä näitä etäsuhteitakin on muodostunut, niin siitä saa hienon aikatauluhässäkän aikaiseksi.

En voi väittää, että tämä on aina kivaa. Kuitenkin silloin kun se on kivaa, se on TODELLA kivaa!

Kun saat olla halikasassa kumppaniesi ja heidän toisten kumppanien kanssa. Kun saat natisuttaa sitä sänkyä usean rakkaasi kanssa samaan aikaan.

Kun saat useammalta tukea ja hoivaa vaikeina aikoina. Kun saat antaa tukea rakkaillesi ja tuoda helpotusta heidän arkeensa omalla tavallasi.

Kun saat tukea erotilanteessa toiselta kumppaniltasi sekä annat samaa tukea hänelle.

Kun saat viettää ja tutustua eri lailla uusiin ihmisiin, tutustuen heidän rakkaisiinsa ja ehkä muodostaen uuden ystävyyden siinä samalla. Todeta vähintään, että meillä on hyvä kumppanuusmaku.

Kun voit heittää kumppanillesi yläfemman hyvistä treffeistä. Ja paljon, paljon muuta!

Polyamorialle ja monisuhteisuudelle on monia eri muotoja. Tärkeintä on löytää se itselleen sopiva muoto, olla avoin sen muutokselle elämän polun aikana ja kommunikoida siitä kunkin ihmisen kanssa, jonka kanssa haluaa enemmän kuin kevyttä kaveruutta.

Haaveilin tämän kaltaisesta elämästä jo teini-ikäisenä, mutta en uskonut sellaisen olevan mahdollista. Tämmöisestä elämästä ei juuri esimerkkejä näkynyt missään, ainakaan ilman paheksuntaa. Itselleni tämä on luonnollinen tapa olla ihmisten kanssa. Perinteinen monogaaminen parisuhde ei sopinut itselleni, kun koin joutuvani piilottelemaan suuria halujani sekä haaveitani toisista ihmisistä. Olivat ne haaveet ihastuksen tai seksuaalisten halujen värittämiä.

Ystäviä toki minulla parisuhteen ulkopuolella oli, mutta koin silti elämäni rajoitetuksi, kun en saanut muulla mielellä ihmisiä lähestyä ollessani parisuhteessa.

Voin siis myöntää, että lähdin tälle polulle ensiksi penis edellä. Ei sitäkään tarvitse hävetä. Itselleni sieltä paljastui myös halu ja tarve olla useamman ihmisen kanssa romanttisseksuaalisesti.

Tämä on minun tapani ihmissuhdehimmelöidä. Asetan omat sääntöni ihmisten kanssa suhteillessa, keskustellen heille niistä, emmekä käytä valmiita raameja kuin korkeintaan opastavana pohjana.

Silti pidän perinteistä monogaamista parisuhdetta aivan yhtä oikeana tapana rakastaa. Tärkeintä on, että ihminen itse tunnistaa itselleen sopivan ja oikean tavan rakastaa romanttisesti. Se on yksi tapa monien muiden joukossa.

Toivon, että löydät itsellesi sopivan tavan rakastaa. Oli se jotain uutta, mihin et ole itse vielä tutustunut, Taikka ihan se perinteinen monogaaminen parisuhde. Pyydän vain, että rakastat. Rakkaitasi, mutta myös ennen kaikkea itseäsi. Sinä olet kuitenkin elämäsi tärkein tyyppi. Ja hän ansaitsee just Sinun rakkautesi kaikista eniten.

Ai niin, mitenkäs ne Tinder-treffit olivat niin kohtalokkaat? Mies meikkasi minut treffien aikana. Näin peilistä jotain, minkä olin unohtanut. Naiseuteni ja korostetun feminiinisyyteni kasvoillani. ”