Muutama sana pettämisestä

Me luulemme tietävämme. Me luulemme, että meillä on oikeus tuomita tietämättämme. Meillä on tarve tuomita. Meillä on tarve löytää syyllinen. Meillä on koko ajan sormi valmiina, että sen voi laittaa syyttävästi osoittamaan toista ihmistä kohti. Osaamme syyllistää myös itseämme. Elämä on yhtä syyllisten etsimistä, moralisointia, tuomitsemista ja oman paremmuuden korostamista. Jokainen sitä tekee, minäkin.

Pettäminen on helppo aihe kirjoitettavaksi, mutta vaikea asia vastaanotettavaksi. Se on sitä siksi, että pelkällä aiheella tulee sohineeksi ihmisten haavoja ja pelkoja. Kuten on tunnettua, niihin sohiminen aiheuttaa vastahyökkäyksen. Joskus jopa hyvinkin sanallisesti väkivaltaisen hyökkäyksen. Petetyksi tulleet ihmiset ja petetyksi tulemista pelkäävät ihmiset purkavat ahdistustaan ihmisiin, jotka eivät ole heidän oloonsa millään tavalla osallisia.

He purkavat siksi, koska he tulevat yleistäneeksi. Kuka tahansa niin sanottu pettäjä edustaa sitä yksiselitteisen pahaa ja syyllistä ihmistä, joka on heille tehnyt joskus pahaa. Käsittelemättä jääneet haavat aukenevat ja entiseen puolisoonsa aiemmin kohdistetut vihan tunteet palaavat patoutuneena raivona ihmisten päälle, jotka eivät niitä edes ansaitse.

Minä en ole koskaan kenenkään puolella, koska minun ei tarvitse olla kenenkään puolella. Haluan ymmärtää laajasti. Minulle ei ole olemassa syyttömiä tai syyllisiä, varsinkaan tapauksissa, joita en tiedä ja tunne ja lähtökohtaisesti ihminen ei tunne kenenkään muun parisuhteen tarinaa kuin omansa.

Minä olen yli neljänkymmenenvuoden ikäisessä elämässäni ehtinyt olla jo niin monia vuosia parisuhteessa, että olen ollut sekä petetyn asemassa että pettäjän asemassa. Niin kuin lähes kaikki meistä, tosin jokainen ei valitettavasti sitä koskaan tiedä, että on tullut petetyksi.

Silti se aina hyppää silmille, kun kirjoittaa aiheesta, johon edes välillisesti liittyy pettäminen. Ihmisillä on valtava tarve tuomita ja syyllistää. Hyvin vahvalla pensselillä esittää mielipide asiasta, jota he eivät tunne ja syy on tietenkin omat käsittelemättä jääneet tunteet. Mitä tuomitsevampi ja hyökkäävämpi sävy, sitä enemmän oma kokemus on jäänyt käsittelemättä ja siihen pahaan on jäänyt vellomaan vuosiksi sen sijaan, että menisi eteenpäin. Unohtaisi ja antaisi armon toiselle ihmiselle.

Minua suututtaa tuomitseminen. Ei pelkästään omien haavojeni vuoksi, jotka ovat tulleet omien tekojeni vuoksi ja oman julkisen teurastukseni vuoksi. Olen valinnut kirjoittaa elämääni julkiseksi. Minua suututtaa se muiden ihmisten vuoksi, jotka joutuvat omassa elämässään ja omien valintojen vuoksi järjettömän vihan ja tuomitsemisen kohteeksi. Ihan vain olemalla heikko ja hauras ihminen, niin kuin me kaikki olemme.

Minä kysyin eräältä rajusti tuomitsevalta ihmiseltä, joka tuli tuominneeksi kaikki pettäjät, salasuhteessa olevat ja toisena naisena tai miehenä olevat alimpaan helvettiin ja nimitteli heitä selkärangattomiksi nilkeiksi, kysymyksen.

Kysyin, että onko kirjoittamassani esimerkissä elävä nainen selkärangaton nilkki? Siinä naimisissa oleva nainen haki iloa ja lohtua toisaalta, mutta ei miehensä väkivallan pelosta uskaltanut erota omasta miehestään. Jos tätä tarinaa ei tiedä, mutta sen sijaan tietämättä tuomitsee ihmisen selkärangattomaksi, niin se on mielestäni melko kyseenalaista ja julmaa, mutta me ihmiset olemme julmia toisillemme. Heillekin, joita emme edes tunne.

Miettikää hetki tämän tarinan asetelmaa. Jos taustoja ei tiedä, niin tarinan ainoa selkärangallinen ja hyvä ihminen on petetyksi tuleva aviomies. Mies, joka ei ehkä petä, mutta sitä vastoin lyö puolisoaan, joka ei uskalla erota, koska pelkää tulevansa vielä enemmän hakatuksi.

Nämä ovat niitä tarinoita, joita emme toisten parisuhteista tiedä. Tämä on syy sille, että on typerää ja sivistymätöntä käyttäytymistä tuomita ihmisiä tekojen takaa, koska me emme ulkopuolelta tiedä lopulta yhtään mitään. Siksi omat vanhat haavat olisi syytä purkaa jonnekin muualle kuin itselle tuntemattomien ihmisten niskaan.

Sen sijaan, että joka ikinen kerta meidän pitää etsiä tarinan syyllinen ja konna, niin voisimmeko yrittää katsoa kokonaisuutta laajemmin. Ottaa mahdollisuutena, että jokainen meistä on sekä syyllinen että syytön.

Ihan vain ihminen, joka yrittää löytää rauhan ja rakkauden.