Havaintoja parisuhteesta

Näennäisesti kaikki on ihan hyvin

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Moni meistä tuntuu elävän ”näennäisesti hyvää parisuhdetta”.

”En halua tästä mihinkään lähteä, koska kaikki on näennäisesti vielä ihan hyvin.”

”Kaikkea muuta voi hakea muulta, mutta seksi ei voi. Pelkään että sitten kun sellainen tilaisuus tulee, niin mitä tapahtuu?” Kirjoittaa nainen, joka on viimeksi saanut seksiä mieheltään kaksi vuotta sitten.

Näennäisesti kaikki on hyvin.

Pettämiseenhän tuo loppuu ja pettäjän leimaan otsassa, koska se on pahinta mitä elämässä toiselle voi tehdä. Niin ja pettämiseksi ei lasketa jos siitä ei jää kiinni. Mitä sitä muuttamaan vuosikymmenien mittaista hienoa suomalaista perinnettä, että rehellisyys on vain kiinnijäämättömyyttä. Kysykää vaikka suomalaisilta yhdeksänkymmenluvun hiihtäjiltä ja kristillisistä perhearvoista paasaavilta saarnaajilta. Pyhyyttä se on tekopyhyyskin.

Mitä se sitten tarkoittaa että näennäisesti kaikki on ihan hyvin? Sitäkö että lähteminen pelottaa vielä enemmän kuin jääminen? Eräs lukija kirjoitti, että yksinjäämisen pelko taustalla jyllää. Mitäpä jos ei saakaan edes yhtä hyvää tilalle tai vielä pahempaa, ketään tilalle?

Itselleni nousee yksi kysymys ylitse muiden. Miksi tarvitsee parisuhteen tilalle toisen parisuhteen? Voisiko kokeilla välillä jotain ihan muuta? Sehän ei tarkoita yksinäisyyttä, että ei ole parisuhteessa. Päinvastoin parisuhteessa oleminen tarkoittaa monilla syvää yksinäisyyttä. Se että ei ole parisuhteessa vapauttaa aikaa monen muuhun ihmissuhteeseen. Valhetelematta voin väittää, että moni tuntemani ihminen saa huomattavasti enemmän kosketusta, seksiä ja yhdessä olemista ollessaan ilman parisuhdetta kuin näennäisesti hyvin menevässä parisuhteessa keskimäärin saadaan.

Moni tuntuu silti laskevan yksi yhteen sen, että jos ei ole parisuhteessa on yksin. Tämä siksi, että parisuhteesta on tehty yhteiskunnallinen pakkotoiminta. Tämä johtaa sitten siihen tilanteeseen, jossa kaksi vuotta seksittömässä suhteessaan kärvistellyt nainen pelkää ajautumista vieraaseen vuoteeseen, koska omasta suhteesta ei voi lähteä pois, koska kaikki on näennäisesti ihan hyvin. Eikä sitäkään voi ajatella, että keskustelisi puolisonsa kanssa mahdollisuudesta vieraaseen kosketukseen lopettamatta suhdetta, koska mitä jos joku saisi tietää, että moista haureutta harrastaa. Jumalan ja tämän seurakunnan edessä ikuisesti yhdelle omistautuen ja muita itsepetoksen muotoja.

Kysykää vaikka unkarilaiselta poliitikolta joka vastusti jyrkästi homoseksuaalisuutta ja jäi pian kiinni homo-orgioista brysseliläisestä hotellihuoneesta. Mikään ei ole niin pyhä kuin tekopyhä.

No, mitäpä näistä kirjoittamaan. Ihmiset suuttuvat jos pyhää parisuhdetta lähtee pöyhimään ja kritisoimaan. Se kun on sitä ongelmien esiin nostamista ja kuten aiemmin kirjoitin, niin tässä kulttuurissamme asiat kuuluu lakaista maton alle. Puhumattomuudella on ennenkin pärjätty.

Sen silti sanon vielä odottamisesta. Moni minulle kirjoittanut odottaa toiveikkaasti parempia aikoja. Hienoahan sitä on olla toiveikas. Kuten kaksi vuotta parisuhteessaan ilman seksiä ollut nainen. Hän odottaa ihmettä, että hänen puolisoaan alkaa seksi jälleen kiinnostamaan. Niinhän on sanottu että suurin osa ihmisen elämästä kuluu nukkumiseen ja odotteluun. Nukkua pitää, mutta odottamisen suhteen ihminen voi tehdä valintoja. Joskus vaikeitakin sellaisia. Tai sitten voi nukkua ja odottaa.

Sen jälkeen kuolla. Saamatta sitä mitä odotti. Eli kuitenkin näennäisesti kivan elämän.
X