Havaintoja parisuhteesta

”Naimisiin menon sijaan päätimme ihan vain rakastaa toisiamme”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”Hän vastasi kyllä ja olin onnellinen.

Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Emme aio mennä koskaan naimisiin. Pidämme kosintaani eräänlaisena sitoutumisen osoituksena, mutta emme yhtään sen enempänä.

Miksi näin?

Palataan ajassa taaskepäin. Nuorena miehenä päätin että en mene koskaan naimisiin, koska ajattelin, että avioliitto on maailmassani ummehtunut institutio. Niin kuin usein, ihmisen mieli tasottuu kaikista jyrkimmistä kulmista. Niin minunkin tavatessani naisen johon rakastuin tulisesti.

Ehkä suurin syy ajatukseni muuttumiseen avioliitosta oli kuitenkin olettamus että rakkaani haluaa naimisiin ja häät. Lähdin siis ehkä tiedostamattakin myötäilemään hänen oletettua tahtoaan ja sai minutkin kuvittelemaan että haluan samaa.

Ensinnäkin olettamukseni hänen tahdostaan oli väärä. Kyllä, hän vastasi kosintaani myöntävästi. Tietenkin hän vastasi. Hän rakastaa minua ja haluaa olla minun kanssani.

Pian kosinnan jälkeen alkoi keskustelut siitä, että mitä oikeasti haluamme. Olimme samaa mieltä, haluamme olla toistemme kanssa. Mitä emme halua. Sitä että yhdessäolomme perustuu yhtään mihinkään muuhun kuin haluun olla yhdessä. Mitä haluun riittää. Se että rakastamme toisiamme aamuisin kun heräämme. Tarvitaanko siihen avioliittoa ja sitä normaalia kaavaa. Ei tarvita. Siihen tarvitaan että me rakastamme toisiamme.

Keskusteltuamme useita kertoja asiasta ymmärsin että hänkin on aiemmin ajatellut että hän ei koskaan halua naimisiin. Hän on aina kavahtanut prinsessaleikkejä ja satuja ikuisesta rakkaudesta.

Kävi klassinen puhumattomien virhe. Minä kosin häntä, koska ajattelin sen olevan hänelle tärkeää ja hän vastasi kosintaan kyllä, koska ajatteli sen olevan minulle tärkeää. Yhdessä ajateltuna avioliitto ei olekaan meille mitenkään tärkeää.

Päätimme siis naimisiin menemisen sijaan ihan vain rakastaa toisiamme niin kauan kuin rakastamme tosiamme.

Toistaiseksi olemme rakastaneet paljon.”

X