Nainen joka tuli miehensä pettämäksi

Kirjoitin muutama viikko sitten tekstin, jonka pohjana käytin minulle kirjoittaneen vaimoaan pettäneen miehen tekstiä. Tänään jaan tekstin, jossa ääneen pääsee nainen, joka on tullut miehensä pettämäksi. Tarina on naisen, mutta olen muokannut tekstiä blogiksi sopivaksi.

”Mieheni petti minua vuoden ajan minun tietämättäni. Hänellä oli seksisuhde työkaveriinsa. Hän harrasti naisen kanssa seksiä työpaikan lounastauoilla, työmatkoilla ja joskus vapaa-ajallaankin naisen kotona. Silloin, kun naisen oma aviomies ei ollut paikalla.

Mieheni ei koskaan kertonut asiaa minulle. Hän kiisti kaiken vielä silloinkin, kun sain puhelun hänen rakastajansa aviomieheltä. Nainen oli narahtanut pettämisestä miehelleen ja mies halusi soittaa asiasta minulle. Puhelun jälkeen mieheni väitti minulle, että mies valehtelee. Silmiin katsoen sanoi, että hänellä ei ole seksisuhdetta työkaveriinsa.

Kyllä hänellä oli. Myöhemmin selvisi, että mieheni oli pettänyt minua vuoden aikana toisenkin naisen kanssa. Tämäkään ei tullut selville siten, että mieheni olisi itse siitä kertonut. Se selvisi viesteistä, jotka luin salaa hänen puhelimestaan hänen jäätyään kiinni pettämisestä työkaverinsa kanssa.

Tuntui kamalalta lukea hänen puhelintaan. Olen aina ajatellut olevani ihminen, joka ei sellaista tekisi edes viimeisessä hädässä. Vielä kamalampaa oli kuitenkin lukea viestien sisällöt. Avoimen seksisävytteisiä ja naisen ulkonäköä ja olemusta ylistäviä viestejä. Samanlaisia viestejä, joita hän lähetteli minulle suhteemme alkuaikoina. Viestejä, jotka silloin tuntuivat ihanalta saada, koska ne olivat kohdistettu juuri minulle.

Olimme kaksitoista vuotta yhdessä, joista viimeiset kahdeksan vuotta naimisissa. Meillä on kaksi lasta. Mieheni sai muutama vuosi sitten unelmatyön kaupungista, joka oli meille molemmille vieras. Irtisanouduin itse omasta työstäni, koska muutimme perheenä miehen työn perässä vieraalle paikkakunnalle. Minulta jäi toiseen kaupunkiin kaikki sosiaaliset kontaktit, sukulaiset ja ystävät.

Hiljalleen rakentelin uutta sosiaalista piiriä uudessa kaupungissani ja pääsin itse myös töihin. Kaikki alkoi loksahtaa elämässä taas paikoilleen. Parisuhde tuntui siltä, kun se lapsiperhearjessa usein tuntuu. Päivät tuntuivat aivan liian lyhkäisiltä ja kohtaaminen oli enemmän arjen suomien tilanteiden varassa. Kaikki oli ihan hyvin. Mikään ei viitannut siihen, että avioliittomme olisi tilanteessa, jossa läheisyyttä ja seksiä olisi pitänyt lähteä hakemaan jostain muualta.

Siksi saamani puhelu oli musertava. Tuntui kuin yhdessä hetkessä koko elämästä olisi kadonnut pohja. Epätodellinen olo siitä, että on elänyt valheellisessa elämässä, joka ei ole totta. Aivan kuin ei olisi enää tuntenut sitä ihmistä, jonka kanssa on elänyt yhdessä viimeiset 12 vuotta. Kaikki vedetty vessanpöntöstä alas yhdellä saamallani puhelulla.

Ehkä kaikkien pahimmalta tuntui kuulla tämä kaikki sivulliselta. Miehelläni ei ollut munaa kertoa asiasta itse. Ei edes siinä vaiheessa, kun hän oli jäänyt housut kintuissa kiinni. Silloinkin hän vielä jatkoi valehtelemistaan. Yritti paeta vastuutaan kuin pieni poika, joka on jäänyt vanhemmalleen kiinni pahanteosta. Se loukkasi minua ehkä kaikkein eniten.

Puhumattakaan siitä, että sen vuoden aikana, jolloin miehelläni oli salainen seksisuhde toisen naisen kanssa ja jolloin hän petti minua toisenkin naisen kanssa, hän tuli koskettaneeksi myös minua. Kuinka pahalta tuntuu ajatella, että oli iltoja, jolloin hän tuli viereeni nukkumaan suoraan toisen naisen vuoteesta.

Tietenkin olen miettinyt, että miksi tämä kaikki tapahtui? Miksi minä en ole riittänyt miehelleni? Mitä vikaa minussa on, että mieheni piti lähteä hakemaan seksiä muualta? Olenko ollut liian kylmäkiskoinen ja huono puoliso hänelle? Onko muut naiset kauniimpia ja seksikkäämpiä kuin minä olen? Miksi minä en  riittänyt?

Lasten vuoksi minun piti pitää itseni kasassa. Jatkoimme mieheni kanssa arkea niin kuin arkea pitää jatkaa. Tapahtuu elämässä sitten mitä tahansa, niin lapset on ruokittava, töissä pitää käydä ja arjen pitää pyöriä. Myöhemmin olen ajatellut, että rutiinit ehkä pelastivat minut pahimmalta. Itsetuntoni oli lyöty pirstaleiksi ja elämältäni oli otettu pohja pois, mutta jotenkin sain itseni nostettua aamuisin sängystä.

Alun musertavan pettymyksen ja järkytyksen jälkeen minulle alkoi nousta viha miestäni kohtaan. Tiesin, että voisin yhdellä puhelulla tuhota hänen työuransa. Nainen, joka oli hänen rakastajansa, oli mieheni alaisena heidän työpaikallaan. Jos olisin soittanut työpaikalle ja kertonut tapahtuneesta mieheni ja naisen työpaikka olisi varmasti ollut vaakalaudalla. Onneksi en soittanut. Kosto ei kai koskaan ole paras ratkaisu päästä omasta pahasta olosta eroon, vaan se lisäisi sitä sitten myöhemmin, kun ymmärtäisi, että kuinka typerää se olisi ollut.

Vaikka mieheni satutti minua mitä julmemmalla tavalla ja vaikka mieheni petti täydellisesti luottamukseni ja hajotti minussa jotain sellaista, joka ei ehkä koskaan palaudu ennalleen, niin mieheni on silti isä meidän yhteisille lapsillemme. Heidän vuokseen minun on nieltävä ylpeyteni ja olla lähtemättä koston tielle. Lapset siitä eniten kärsivät.

Tavallaan ymmärrän heitä, jotka purkavat pettymystään ja pahaa oloaan kostamalla puolisolleen hänen pahat tekonsa käyttämällä lapsia koston välikappaleina, mutta vaikka ymmärrän sen, niin en hyväksy sitä. Se on petetyksi tulemisen jälkeen typerintä ja itsekkäintä, mitä voi tehdä. Lapset ovat syyttömiä vanhempiensa typeryyteen.

Anteeksi en pystynyt miehelleni antamaan. Jos hän olisi kertaluonteisesti ajautunut vieraaseen vuoteeseen ja kertonut siitä rehellisesti minulle, niin se ei olisi avioliittoamme kaatanut. Sellaista voi sattua kenelle tahansa. Vuoden ajan kestänyttä salailua ja valehtelemista en voi anteeksi antaa. Tai ehkä myöhemmin voin, mutta avioliittomme on silti lopullisesti ohitse. Me jatkamme enää yhteisinä vanhempina.

Hyvin se rooli on sujunut. Me olemme pystyneet sopimaan keskenämme lastemme asumisjärjestelyistä ja sovitut asiat ovat pitäneet. Olemme viettäneet yhdessä lastemme syntymäpäiväjuhlia ja yhdessä olimme myös jouluaattoillan. Vaikka mieheni toimi minua kohtaan hirvittävän väärin, niin lapsilleen hän on paras mahdollinen isä ja lapset ovat joka tapauksessa todiste siitä, että vaikka avioliittomme päättyi rumasti, niin se synnytti myös jotain hämmentävän kaunista.

Tämä kaikki on jättänyt suuren särön luottamukseeni ihmisiä kohtaan. Särön se on saanut myös itseluottamukselleni. Silti olen noussut jo aamuihin, joissa katson itseäni peilistä ja peilistä katsoo takaisin ihan kaunis ja viehättävä nainen. Ehkä joskus vielä uskallan päästää jonkun ihmisen lähelleni.

Ehkä joskus vielä uskallan antautua rakkaudelle.

Vielä en siihen pysty.”