Havaintoja parisuhteesta

Nainen, joka uskoi liikaa ”yhdessä lasten vuoksi” -parisuhteeseen

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Liian monia tarinoita luettuna ja kuultuna. Useita kymmeniä samanlaista tilannetta.

Minua lähestyy viestillä nainen. Hän on ehkä hieman yli viisikymmentä täyttänyt. Lapset ovat lentäneet jo pesästä omiin elämiinsä. Jäljelle on jäänyt kaksi ihmistä.

Toisensa jo aikaa sitten kadottanutta.

Nainen kirjoittaa, että ”lasten vuoksi yhdessä” tilanne konkretisoituu heti sen jälkeen, kun lapset ovat muuttaneet. Naisella ei ole enää mitään roolia. Mies on arvostanut häntä lastensa vanhempana. Naista äidin roolin alta mies ei ole nähnyt enää vuosiin. Puhumattakaan siitä, että olisi edes yrittänyt. Pahimmillaan mies on käyttänyt naisesta nimeä äiti puhutellessaan häntä.

Seksi on loppunut ensimmäisten vuosien jälkeen. Tilalle on tullut silloin tällöin suoritettava tarpeiden tyydyttäminen, jossa usein tyydyttyy vain yhden tarpeet. Naisen tarpeet hoitaa hierova suihku ja sen jälkeinen hämmentävä tyhjyyden tunne hänen mentyään samaan sänkyyn lastensa isän kanssa, jota ei enää tunne ihmisenä tai miehenä. Hän on yhteinen tapa ja itse tehty lupaus, että yhdessä lasten takia.

Ei hän itsellekään voi puhtaita papereita antaa. Parisuhteessa on aina kaksi ihmistä. Itse hän on suostunut siihen kaikkeen. Itse jäänyt, vaikka olisi voinut lähteä. Miten hän voisi siitä ketään syyttää, edes miestään? Ehkä hänkin olisi löytänyt itselleen isomman onnen. Itsekkäästä syystä nainen rakkaudettomassa suhteessaan on. Hän on päättänyt olla eroamatta lasten takia. Syytä ei voi koskaan sysätä vain toisen ihmisen harteille.

Kunnes heitä ei enää ole. Ei olekaan mitään syytä. Tulee vielä suurempi tyhjyys kuin suihkun antaman hetkellisen nautinnon jälkeen. Talossa asuu kaksi toisilleen vierasta ihmistä. Yhteiselo sujuu, kun on omat harrastukset ja oma huone, jossa nukkua. Kuorsaamisen varjolla. Läheisyyttä voi paeta monella eri tekosyyllä. Yön pimeinä tunteina mieleen hiipii ajatus, että lasten kanssa yhdessä ei enää toimi. Miksi minä sitten olen tässä vieläkin? Pitää keksiä toinen tekosyy tai erota.

Se oli uskomaton tunne. Kokea mieltä jäytävä orgasmi, jota ei ollut kokenut moneen kymmeneen vuoteen samanlaista. Kokea ihminen sisällään, jonka silmissä palaa halu. Halu minua kohtaan. Ei pelkkä mekaaninen silmät kiinni päällä liikkuva kone, joka pannessaan ajattelee minun tilalleni jonkun toisen.

Ote eronneen viisikymppisen naisen päiväkirjasta.

Hän, joka suree sitä, että oli itsekäs pysyessään lasten takia parisuhteessa, jossa ei ollut enää mitään. Hän, joka iloitsee siitä, että ei jäänyt paikoilleen lasten muuton jälkeen niin kuin monet jäävät. He, joiden loppuelämää varjostaa yksinäisyys ja syvä katkeruus. He, joista tulee pahasisuisia ja pahasuisia.

Sillä katkeruus on kauneuden vastakohta.

Nainen toivoo, että nuorempi sukupolvi ajattelisi toisin. Lakkaisivat pelkäämästä ja ottaisivat sen, joka heille kuuluukin, välittämättä vanhemman sukupolven katkeroituneiden ihmisten loputtomasta moralisoinnista, koska suurin moralisoija on yleensä ihminen, joka ei ole itse uskaltanut.

Ja niin nuorempi sukupolvi tekeekin, ottaa omansa niin elämässä kuin seksissäkin:

https://anna.fi/podcast/havaintoja-parisuhteesta-podcast-seksipositiivuus

Lue myös

X