Havaintoja parisuhteesta

Naisen paikka on siellä, missä nainen haluaa sen olevan

7.8.2019 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Mitä korkeammalle nainen kohoaa koulutukseltaan sekä sosioekonomisesti, sitä vaikeampaa hänen on löytää miestä. Naiset kun haluavat naida ylöspäin ja saada itseään paremman, pidemmän, älykkäämmän, vauraamman, koulutetumman ja vahvemman miehen, jota kunnioittaa ja jolle voivat tuntea arvokkaasti alistuvansa. Siksi kannustaisin isiä ja äitejä varoittamaan tyttäriään korkeakoulutuksen vaaroista.”

Olen pahoillani. Tämä lainaus ei ole huumorisivustolta, vaan Hommafoorumin keskusteluketjusta, johon tänään toisaalla törmäsin. Siellä miehet keskustelivat siitä, että miksi naista on niin vaikea nykyään löytää ja syyksi arveltiin muun muassa sitä, että naiset ovat hylänneet roolinsa ja alkaneet kouluttaa itseänsä. Tämä hiertää keskustelijoita, koska jos naiset opiskelevat ja tekevät uraa, niin kuka saatana sitten pesee miehen likaamat astiat?

Ihan aluksi haluaisin sanoa yllä olevasta lainauksesta, että kuka on sanonut, että nainen ylipäätään haluaa edes miehen elämäänsä. Kirjoittaja kun kirjoittaa, että naisen on vaikeaa löytää miestä. Onko se jokin oletus, että nainen haluaa miehen nurkkiinsa? Kirjoittajalle ja muille tiedoksi, vapaaehtoinen yksineläminen on nostanut suosioitaan räjähdysmäisesti, samalla kun syntyvyys on laskenut merkittävästi ja solmittujen avioliittojen määrä on laskussa. Toisekseen, on olemassa muitakin sukupuolia kuin miehet, joita nainen saattaa elämäänsä haluta.

Seuraavaksi puuttuisin kohtaan, jossa kirjoittaja puhuu naisen arvokkaasta alistumisesta miehelle. Tässä ollaan koko asian ytimessä. Olen kuvitellut tässä omassa liberaalissa kuplassa elävänä, että vanhoilliset konservatiiviset arvot olisivat jo aikaa sitten kuolleet Suomessa sukupuuttoon. Olen ollut väärässä. Saamieni viestien pohjalta olen tullut lopputulemaan, että joukossamme elää yhäkin hämmentävän paljon miehiä, jotka elävät viisikymmentälukua, jossa naisen rooli oli heilua pullantuoksuisena essuun pukeutuneena, miehelle alistuvana kotiorjana.

Ehkä aika on ollut tässä suhteessa miehille epäedullinen, että vuosikymmenten saatossa nainen on uskaltanut rikkoa tuota sukupolvien välissä kilisevää menneeseen vangitsevaa ketjua, kun taas mies on jäänyt ketjun vangiksi. Tästä on aiheutunut sitten kalvavaa ahdistusta, kun mies on huomannut, että nainen on riisunut essun pois päältään, pukenut sen tilalle asun, jolla on alkanut kulkea kohti itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. Tätä ahdistusta voi lukea muun muassa sosiaalisen median kommenttiketjuissa, joissa ahdistus on puettu naisvihan viittaan ja feministinen aate aiheuttaa suoranaista kauhua menneeseen jämähtäneissä.

Miksi nainen edes haluaisi elämäänsä miehen, joka yrittää rajoittaa naisen elämää konservatiivisilla ajatuksillaan? Ei kai kukaan halua viereensä ihmistä, joka lähtökohtaisesti ajattelee, että toinen ihminen on alisteisessa suhteessa toiseen ihmiseen. Ei sellainen ole parisuhdetta, puhumattakaan, että sillä olisi rakkauden kanssa yhtään mitään tekemistä. Se on silkkaa omistamista ja vallanpitoa. Toki jos itse kannattaa samaa ajatusmaailmaa, niin asiassa ei liene ongelmaa.

Itse olen täysin eri mieltä lainaukseni kirjoittajan kanssa. Minulla on kaksi tytärtä, joita aion todellakin kannustaa kouluttautumaan mahdollisimman pitkälle ja oppimaan, että ihminen elää täällä eniten itseään varten, eikä varsinkaan ihmistä varten, joka yrittää hallita ja alistaa. Minä haluan, että tyttäristäni kasvaa aikuisia, jotka ovat itsenäisiä ja riippumattomia ja jos he haluavat joskus miehen, naisen tai joltain siltä väliltä elämäänsä ottaa, niin he tekevät sen silkasta rakkaudesta, eikä siksi, että joku roolien vangiksi jäänyt ihminen tarvitsee itselleen kotiorjan ja alaisen.

Ihmistä kun ei ole tarkoitettu elämään kahleissa.

Lue myös

Suosittelemme