”Nukuimme yhä samassa sängyssäkin, kavereina”

”Joukon kommentin luettuani ihan hävettää, että olen vitsillä heittänyt puolisolleni, että hän saisi selkäänsä jos hän pettäisi minua. Todellisuudessa olen kaukana mistään selkäsaunoista.

Minua on petetty aiemmin. Elin suhteessa, jossa näennäisesti oli kaikki hyvin. Meillä oli kaikki. Oli lapset, rivariasunto, auto ja lemmikit. Elettiin hyvin nuorina hyvin aikuista elämää. Suhde oli kuitenkin kaukana täydellisestä. Ei meillä ollut kiihkoa, eikä meillä ollut keskinäistä luottamusta. Minä olin kadonnut äitiyteen, mihin en osannut ottaa silloista puolisoani mukaan isäksi.

Ehdimme olla neljä vuotta yhdessä kunnes hän rakastui toiseen naiseen. Hän oli nuorempi, lapseton ja kaunis. Puolisoni halusi vaihtaa meidät päikseen ja niin siinä myös kävi. Olin toki pettynyt ja varmaan vähän vihainenkin, mutta en antanut sen pilata lasteni elämää. En antanut selkäsaunaa. En lyönyt turpaan, enkä edes huutanut. Itsetuntoni koki kolauksen, mutta en silti sortunut koskaan väkivaltaan.

Minä sovin pettäneen mieheni kanssa jatkosta järkevästi. Minä etsin itselleni, pienille lapsillemme ja lemmikeillemme uuden asunnon ja asuin sopuisasti eksäni kanssa samassa asunnossa siihen asti, kunnes muutto koitti. Nukuimme yhä samassa sängyssäkin, kavereina.

Vuosien varrella välimme ovat vaihdelleet, mutta kumpikaan ei koskaan ole käyttänyt lapsia selvittelyjen välikappaleina. Lapsemme ovat saaneet pitää molemmat vanhempansa ja tänä päivänä välini lasteni isään ovat paremmat kuin koskaan. Keskustelemme lastemme kuulumisista ja hoidamme heidän asioitaan yhdessä.

Minä en halunnut jäädä vellomaan petetyn raivoon, enkä halunnut kuluttaa energiaani vihaan ja riitelyyn. Minä en myöskään halunnut uhkailla, kiristää tai käyttää väkivaltaa. Halusin vain elää ja pian eromme jälkeen löysinkin elämäni rakkauden.

Vaikka meillä oli entisen puolisoni kanssa selvät säännöt parisuhteellemme, hän kuitenkin rakastui toisaalla. Ei sille mitään voinut. Ei väkivalta sitä olisi muuttanut eikä korjannut.

”Uudessa” suhteessani (joka on jo vuosia ollut pidempi ja syvempi kuin koskaan edellisen puolisoni kanssa) meillä on myös selvät pelisäännöt. Hän on se, jolle olen vitsillä heittänyt veteleväni häntä ympäri korvia jos hän pettäisi. En minä vetäisi. En olisi Jouko. Kenenkään ei kuuluisi olla Jouko.

Vaikka minulle ja puolisolleni parisuhteen ulkopuolinen säätäminen ei olisi millään tapaa hyväksyttävää, en koskaan, ikipäivänä, olisi kuin Jouko. Minä päästäisin irti. Väkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää, oli toinen tehnyt mitä tahansa. Väkivaltaa ei kuulu kummankaan osapuolen käyttää toiseen. Ei henkistä, saatika fyysistä, riippumatta sukupuolesta. Tämän maailman Joukoille on tasan yksi paikka ja se on roskakori tai vankila.”