”Nyt olin vapaa toteuttamaan seksuaalisuuttani, niinkuin olin jo useita vuosia sitten halunnut”

”Olen elänyt elämästäni 15 vuotta monogaamisessa avioliitossa. Tähän ajauduin osin yhteiskunnan normien painostuksesta. Tulin 21-vuotiaana raskaaksi, koska silloin poikaystäväni kanssa saimme eräänä iltana molemmat ajatuksen, että olisi hienoa saada yhteinen lapsi. Raskaaksi tuleminen aiheutti kuitenkin heti läheistemme osalta oletuksen, että nyt kun lapsikin on tulossa, kuuluisi viimeistään nyt mennä naimisiin, jottei lapsi ehtisi syntyä avioliiton ulkopuolelle, sillä silloin siitä tulisi äpärä.

Ja näin me sitten päätimme naimisiin mennä. Ja siitä lähti silloisten normien mukainen ajattelumaailma pyörimään, vaikka meillä ei ollut kovin voimakasta rakkautta toisiamme kohtaan, emmekä lasta toivoessamme olleet vielä edes ajatelleet yhteistä tulevaisuutta sen kummemmin. Mutta kristityistä perheistä olimme molemmat saaneet kasvatuksen, jossa ”Älä tee huorin” oli ehkä se voimakkain ohjaava normi.

Seksielämämme ei ollut koskaan kovin auvoista. Halusimme esikoisellemme pikkuveljen, jonka hän saikin. Molemmat lapset olivatkin meille molemmille kaikki kaikessa, mutta siinä se. Olimme hyviä vanhempia ja lapsistamme kasvoi täydellisiä. Olimme vanhemmuudessamme ”erittäin hyvä tiimi”. Siksi me myös itse toisiamme nimitimme. Romanttinen ja seksuaalinen prisuhde kuitenkin loisti poissaolollaan.

Jossain vaiheessa keskustelimme asiasta, ja mietimme avoimen liiton mahdollisuutta, mutta sehän olisi ollut väärin, vaikka siitä olisikin yhteisesti sovittu. Elimme siis useita vuosia täysin ilman seksiä.

Lopulta silloinen mieheni rakastui toiseen. Mutta edelleenkään avoin liitto ei sopinut kuvaan. Päädyimme eroamaan. Eniten olimme huolissamme lapsistamme, miten ero vaikuttaisi heihin? Onneksi lasten hyvinvointi meni kuitenkin kaiken edelle. Keskusteluyhteys säilyi, ja lasten oikeuksista pidettiin huolta puolin ja toisin. Moni läheiseni suri puolestani. Minä taas ajattelin mielessäni, että tämähän oli suorastaan lottovoitto minulle. Nyt olisin vapaa toteuttamaan seksuaalisuuttani, niinkuin olisin jo useita vuosia sitten halunnut.

Ei mennyt kauaakaan, kun löysin aivan ihastuttavan miehen rinnalleni. Ihastumishetkellä hänellä oli jo kaksi ”tyttöystävää”, kumppania. Siksi hän itse niitä nimitti. Ajattelin, että mahtavaa! Nyt minun ei tarvitsisi yksinään täyttää kaikkia toisen tarpeita, kompromissien tarve olisi pienempi.

Tutustuin myös näihin kahteen muuhun kumppaniin, jotka myös osottautuivat aivan ihaniksi ihmisiksi. Vietimme paljon aikaa yhdessä ja välillä myös nukuimme kaikki yhdessä samassa sängyssä. Tätä varten hankittiin erikoistilauksesta 200cm leveä sänky, johon kaikki mahtuisivat. Toisella näistä naisista oli myös toinen miesystävä, tutustuin häneenkin. Toisella oli lisäksi paljon ”friends with benefits” tasoisia suhteita, niinkuin minullakin. Ja tällä ihastuksen kohteellani, joka eteni myöhemmin syväksi rakkaudeksi.

Paljon rakkautta, luottamus siitä, että rakkaus muihin ei ole millään tavalla minulta pois. Näemme, että rakkaus ei tästä maailmasta lopu kesken. Mitä enemmän sitä antaa, sitä enemmän sitä voi myös itse saada.

Meillä on myös aivan tajuttoman hyvää ja monipuolista seksiä. Rakkaussuhteemme ulkopuoliset seksisuhteet (joita siis meillä kaikilla suhteen osapuolilla on) rikastuttavat sitä vielä entisestään. Intohimo lisää intohimoa. Myös seksistä ulkopuolisten kanssa saa todella hyviä uusia ideoita rakkaussuhteen keskinäiseen seksiin.

Seksi ja seksuaalisuus on niin monipuolinen, että siinä vain mielikuvitus on rajana.

Jokainen tekee kuitenkin itse omat valintansa. Joillekin monogaaminen liitto voi olla se oikea ratkaisu, mutta itse en todennäköisesti pystyisi enää koskaan sellaisessa elämään. En silti tuomitse heitä, jotka sellaisessa haluavat elää, mutta kannustan kaikki avoimeen keskusteluun myös muista suhdemuodoista.”