Havaintoja parisuhteesta

Oikeus omaan elämään

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Tällä viikolla on Instagramissa kiertänyt haaste, joka on saanut sysäyksensä naisten oikeuksista. Naiset ovat postanneet itsestään mustavalkoisen kuvan, jolla he ovat antaneet tukensa Turkin naisille. Turkissa hallitus on harkinnut eroavansa Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, lähisuhdeväkivaltaa sekä syrjintää torjuvasta sopimuksesta.

Tähän kun lisää sen, että Euroopan maista oikeistopopulistien hallitsema Unkari ilmoitti viime viikolla purkavansa rikosoikeudesta naisiin kohdistuvan perheväkivallan, niin haaste on enemmän kuin paikallaan. Varsinkin kun emme täällä Suomessa voi röyhistellä rintojamme naisiin kohdistuvan väkivallattomuuden saralla, sillä Suomi on tutkimusten mukaan Euroopan toiseksi vaarallisin maa naisille johtuen miesten harrastamasta lähisuhdeväkivallasta.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002714270.html

Liitän tämän alkutekstin loppuun tekstin jo kolme vuotta sitten kirjoittamastani blogista, joka valitettavasti on vieläkin ajankohtainen aiheeltaan. Siksi asiaa on pidettävä esillä, sillä vanhoilliset ja vaaralliset voimat eivät kolmen vuoden aikana ole suinkaan kuihtuneet pois.

2017:

Tämä on pelottavaa aikaa tasa-arvolle ja naisten oikeuksille. Yhdysvalloissa uskonnollisen oikeiston asema on vahvistunut ja maa on leikkaamassa tukia järjestöiltä, joiden tarkoitus on parantaa naisten asemaa kehitysmaissa. Lisäksi maa on kiristämässä aborttioikeutta ja maan johdossa on mies, joka kokee oikeudekseen puhua halventavaan sävyyn naisista ja samalla pitää heitä palana lihaa, jota voi puristella oman mielensä mukaan.

Venäjällä perheväkivalta ei uuden lain mukaan enää ole rikos kuin joiltakin osin. Puhumattakaan uskonnollisista äärisuuntauksista, jotka alistavat naisia voimalla, joka ylittää kaiken inhimillisyyden rajat. Samat uskonnolliset voimat, jotka kokevat oikeudekseen määritellä senkin, että kuka on oikeutettu menemään naimisiin. Maailma on sitä parempi, mitä tasa-arvottomampi sen on. Se tuntuu olevan taantumuksellisten motto on jumalan nimi sitten mikä tahansa.

Se oli surullista katseltavaa. Uutiskuva, jossa kahdeksan keski-iän ylittänyttä, arvokonservatiiviksi itseään kutsuvaa miestä määritteli aborttilakia uusiksi. Sellaiseksi, jossa naisen oikeutta omaan vartaloonsa vähennettäisiin. Miehet päättämässä asioista, jotka koskevat naisten oikeutta päättää omasta vartalostaan. Päättäjien joukossa miehiä, joiden mielestä raiskauskaan ei ole peruste abortille. Mitä tähän voisi kauniisti sanoa? Ei mitään. Rumemmin kyllä. Mitä se heille edes kuuluu? Mikä on arvo, joka alistaa naisen miehen vallan alle? Kysymys ei ole arvosta, vaan arvottomuudesta. Mädästä sovinismista, josta itsessään tulisi rangaista. Jos niin rumilla arvoilla saa vapaalipun taivaaseen, niin taivas on paikka kusipäille.

Ei meidän tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. On meillä taantumuksen voimia ihan omasta takaakin. Heitä, joiden mielestä naisen paikka on lähinnä kotona. Niitä viisikymmentäluvulle jääneitä, joiden mielestä naisen tehtäviin tässä yhteiskunnassa kuuluu lapsien kanssa kotona oleskelu, pyykin pesu ja velvoiteseksin antaminen. Koskaan ei voi olla liian hyvä vaimo. Vaikka asumme monelta osin ihailtavan tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, niin asenneilmapiirissä on vielä paljonkin parantamisen varaa.

Olen saanut aivan liian monta viestiä naisilta, jotka ovat pureksimatta nielleet heille annetut rooliolettamat. Naisia, joilta on jäänyt täysin oma elämä elämättä, koska he ovat uskoneet heille syötetyn arvokonservatiivisen valheen, jossa naisen kuuluukin olla arvoasteikossa miehen alapuolella. Nainen on synnytyskone, joka mahdollistaa miehen vapaa-ajan ja työuran. Viestejä naisilta, jotka viisikymmentä täytettyään vasta ymmärtävät oman arvonsa ja ottavat loppuelämältä sen, mikä heiltä on jäänyt aiemmin ottamatta.

Sen, minkä pitäisi olla jokaiselle itsestään selvää jo lapsesta asti.

X