Oikeus omaan vartaloon

Maailmassa on asioita, jotka ovat aina ajankohtaisia. Tämän tekstin olen julkaissut ensimmäisen kerran 5.3.2017 naistenpäivätekstiksi, mutta se olisi aivan hyvin olla tänään kirjoitettu.

 

”Tietysti naisten täytyy ansaita vähemmän, koska he ovat heikompia, pienempiä ja vähemmän älykkäitä. Heidän täytyy ansaita vähemmän. Siinä kaikki.” Tällaisia sanoja on lausuttu europarlamentin täysistunnossa. Sanoja on puolalainen miesedustaja, joka on tunnettu äärioikeistolaista ja umpirasistisista kommenteista.

Tämä on pelottavaa aikaa tasa-arvolle ja naisten oikeuksille. Yhdysvalloissa uskonnollisen oikeiston asema on vahvistunut ja maa on leikkaamassa tukia järjestöiltä, joiden tarkoitus on parantaa naisten asemaa kehitysmaissa. Lisäksi maa on kiristämässä aborttioikeutta ja maan johdossa on mies, joka kokee oikeudekseen puhua halventavaan sävyyn naisista ja samalla pitää heitä palana lihaa, jota voi puristella oman mielensä mukaan. Venäjällä perheväkivalta ei uuden lain mukaan enää ole rikos kuin joiltakin osin. Puhumattakaan uskonnoista, jotka alistavat naisia voimalla, joka ylittää kaiken inhimillisyyden rajat. Samat uskonnolliset voimat, jotka kokevat oikeudekseen määritellä senkin, että kuka on oikeutettu menemään naimisiin. Maailma on sitä parempi, mitä tasa-arvottomampi sen on. Se tuntuu olevan taantumuksellisten motto.

Se oli surullista katseltavaa. Uutiskuva, jossa kahdeksan keski-iän ylittänyttä, arvokonservatiiviksi itseään kutsuvaa miestä määritteli aborttilakia uusiksi. Sellaiseksi, jossa naisen oikeutta omaan vartaloonsa vähennettäisiin. Miehet päättämässä asioista, jotka koskevat naisten oikeutta päättää omasta vartalostaan. Päättäjien joukossa miehiä, joiden mielestä raiskauskaan ei ole peruste abortille. Mitä tähän voisi kauniisti sanoa? Ei mitään. Rumemmin kyllä. Mitä vittua se heille edes kuuluu? Mikä on arvo, joka alistaa naisen miehen vallan alle? Kysymys ei ole arvosta, vaan arvottomuudesta. Mädästä sovinismista, josta itsessään tulisi rangaista. Jos niin rumilla arvoilla saa vapaalipun taivaaseen, niin taivas on paikka kusipäille.

Ei meidän tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. On meillä taantumuksen voimia ihan omasta takaakin. Heitä, joiden mielestä naisen paikka on lähinnä kotona. Niitä viisikymmentäluvulle jääneitä, joiden mielestä naisen tehtäviin tässä yhteiskunnassa kuuluu lapsien kanssa kotona oleskelu, pyykin pesu ja miehelle velvoiteseksin antaminen. Koskaan ei voi olla liian hyvä vaimo. Vaikka asumme monelta osin ihailtavan tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, niin asenneilmapiirissä on vielä paljonkin parantamisen varaa.

Kaksi tarinaa, jotka minulle on lähetetty. Toisessa uusperheessä elävä nainen kertoo, että kuinka hän hoitaa yksin kaikki kotityöt, hoitaa juoksevat asiat, hoitaa miehensä lapset, hoitaa miestänsä, niin hän kirjoitti, hoitaa miestänsä, mutta silti hän ei saa mieheltään vastineeksi mitään. Ei läheisyyttä, ei hellyyttä, ei kauniita sanoja, ei seksuaalista tyydytystä. Mitä tähän voisi kauniisti sanoa? Ei mitään. Rumemmin kyllä. Lähde pois. Mahdollisimman nopeasti. Ihan jokainen meistä ansaitsee jotain paljon parempaa kuin paikan perheessä kodinkoneena.

Toisessa nainen kertoo tulleensa jätetyksi sen jälkeen, kun he olivat kertoneet toisilleen menneisyyden seksielämästään. Nainen oli sanonut harrastaneensa seksiä elämänsä aikana yhteensä noin kahdenkymmenen miehen kanssa. ”Vittu mikä huora.” Niin oli hänen miehensä kokenut oikeudekseen naiselle sanoa. Se kun on vieläkin niin, että mies, joka on harrastanut seksiä mahdollisimman monen kumppanin kanssa, on sankari, mutta nainen, joka on tehnyt samoin, on huora. Sellaista se on puhdasverinen arvokonservatismi. Miehen oikeus on enemmän. Mitä tähän voisi kauniisti sanoa? Ei mitään. Rumemmin kyllä. Onneksi mies lähti. Ihan jokainen nainen ansaitsee parempaa kuin miehen, joka pitää naista neitseellisenä ja seksuaalisesti passiivisena objektina. Eiköhän jokaisen oikeus ole päättää itse, mitä vartalollaan tekee. Seksi ei ole miesten yksinoikeus. Nainen, joka haluaa tulla tyydytetyksi, etsii itselleen ihmisen, joka hänet tyydyttää.

Ihminen ei ole vain nainen tai mies. Ihminen on paljon enemmän. Ihan kun se olisi niin, että sukupuoli loppujen lopuksi määrittelisi yhtään mitään. Ei sen ainakaan pitäisi määritellä. Siltikin moni näkee niin paljon vaivaa määritelläkseen. Ja mikä pahempaa, vallassa olevat taantumukselliset voimat yrittävät muuttaa lakeja sellaisiksi, jossa ihmisten oikeuksia omaan elämään ja omaan vartaloonsa vähennetään. Miten kukaan voi kuvitella voivansa sen tehdä? Missä menee kuvottavuuden rajat? Kuinka itsetunnoton pitää olla, että pitää lain taakse piiloutua, jotta ei tarvitsi kohdata pienuuttaan ja pelkojaan?

Minä haluan maailman, jossa jokaisella syntyvällä lapsella on oikeus tasa-arvoiseen kohteluun. Maailman, jossa ihmistä arvioidaan ihmisenä, eikä sukupuolensa edustajana. Onneksi taantumukselliset voimat synnyttävät vastavoimia. Minä haluan olla vastavoimien puolella. Siinä rintamassa, joka takaa jokaiselle syntyvälle lapselle yhtäläiset oikeudet. Jos arvokonservatismi tarkoittaa tasa-arvottomuutta, niin minä haluan olla jotain ihan muuta.

Ihminen on jotain paljon enemmän kuin nainen tai mies, tyttö tai poika.