Ole hetki hän, joka tarvitsee, eikä hän, jota tarvitaan

Anna itsellesi lahja

No niin. Olet tehnyt kaiken valmiiksi. Sinulla on alla jotenkin huonosti nukuttu yö. Heräät valmiiksi väsyneenä. Sinusta on ihanaa tehdä rakastamiesi ihmisten eteen asioita. Sinusta on ihana nähdä läheisesi kiitollisuus ja onni.

Vai onko niin, että et näe sitä tarpeeksi? Pidetäänkö sitä jopa itsestään selvyytenä, että sinä teet kaikki asiat? Olisiko sittenkin niin, että sinusta tulisi näkyvämpi, jos olisit jättänyt tekemättä asiat kuin että olet tehnyt ne? Siksi, koska sinun oletetaan olevan jotain sellaista, joksi olet itsesi luonut. Sinulla on rooli, jonka kaikki tietävät. Siksi kukaan ei huomaa sinua, koska pysyt roolissasi.

Kaikki on hyvin, jos tunnet itsesi onnelliseksi. Kaikki on hyvin, jos rakastat sitä kaikkea, mitä sinä perheessäsi teet. Kaikki on hyvin, jos tunnet saavasi arvostusta ja rakkautta. Kaikki on hyvin, jos sinut huomataan. Sehän tarkoittaa vain sitä, että lähellä olevat ihmisesi kunnioittaa sinua ja antaa sinulle kiitosta.

Kaikki ei ole hyvin, jos sinut ohitetaan. Pidetään itsestään selvyytenä. Nähdään vain olettama, jonka sinä jälleen kerran myös toteutat. Sinua ei arvostetakaan ihmisenä, vaan roolina ja tekoina. Ikään kuin olisit velkaa läheisillesi roolistasi ja siitä, että täytät sen joka ikinen kerta täydellisyyttä hipovalla tavalla.

Kun sen pitäisi mennä niin, että sinä saat rakkautesi, huomiosi ja arvostuksesi ilman mitään roolia. Ihan vain sinuna, ihmisenä. Ei niin, että sinulle sanotaan vain, että oletpas tehnyt jälleen ihanan jouluaterian, vaan ensisijaisesti niin, että oletpas ihana ihminen.

Se sinä olet. Sinä olet ihana ihminen. Sinun ei tarvitse tehdä yhtään mitään ollaksesi ihana ihminen. Sinä ansaitset ihan vain sillä kiitoksen ja hiuksiisi saapuvan sormenpään, joka kosketuksellaan vie kauniisti hiuksesi korvasi taakse. Sen sinä tarvitset ja ansaitset.

Anna itsellesi lahja paketoituna kauniiseen pakettiin. Paketin sisällä olet sinä itse ja sinun tarpeesi tulla huomatuksi. Sinun vuorosi olla saavana osapuolena. Lopeta liike ja mene sinulle rentoon asentoon. Ota toiseen käteesi lasillinen punaviiniä ja toiseen käteen pala suklaata. Laita silmäsi kiinni ja ole hetki ei kenellekään. Ole hetki hän, joka tarvitsee, eikä hän, jota tarvitaan. Sinä saat olla tarvitseva sen ainaisen tarpeiden täyttäjän sijaan.

Kuten kirjoitti minulle nainen, joka viidentoista vuoden äidin ja vaimon roolin jälkeen lähti ensimmäisen kerran koskaan yksin viikoksi matkalle. Kukaan ei tarvinnut häntä viikkoon. Tai kyllä tarvitsi. Hän tarvitsi itse itseään ja itsensä itselleen myös antoi. Kirjoitti jälkeenpäin viikon olleen yksi hänen elämänsä parhaimmista. Vaikka ei niin saisi kirjoittaa ja tuntea, koska syyllisyydentuntoisen ihmisen pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että nauttii vapaudestaan ja ajasta ilman perhettään ja ennen kaikkea tunteesta, jolloin kukaan ei tarvitse sinua.

Jos et tänä iltana voi käyttää tänään saamasi lahjaa, niin käytä se joskus. Onneksi on loppuelämä aikaa ja tämä elämä on myös sinulle ja vain sinulle. Joka hetki sinun ei tarvitse olla ihminen, jota tarvitaan. Sinä ansaitset sen, että sinä tarvitset ja vaikka elämässä ihminen on ihmiselle, niin ihminen on myös itselleen. Eikä siinä ole yhtään mitään väärää tai pahaa.

Anna itsellesi lahja. Ole itsellesi. Unohda välillä ihan kaikki muut.