Havaintoja parisuhteesta

”Olen niin puutteessa, että välillä tekisi mieli kävellä kadulle ja hypätä sänkyyn ensimmäisen vastaantulijan kanssa”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Kirjoitus seksistä ja parisuhteesta.

Olen ollut kohta 20 vuotta parisuhteessa. Siitä 17 vuotta naimissa.

Mies on läsnäollessaan ihana isä lapselle ja on AINA kotona, kun ei ole töissä. Häneen voi luottaa. Vuorotöissä on kuitenkin paljon poissa ja hengailee yksin kotona, kun minä olen virka-aikaan töissä ja lapsi tarhassa. Kuulemma me olemme parasta seuraa, jota hänellä on. Ei kaipaa mitään muuta. En usko mieheni käyvän vieraissa. Hän on aina kotona ja jos olen itse töissä, hän on silloinkin selkeästi kotona. Ei ole myöskään väkivaltaa tai alkoholismia tai mitään muutakaan erityistä ongelmaa.

Jos yritän joskus jotain omaa menoa, kuten pari kertaa vuodessa kampaajakäyntiä, mies toteaa, että hän kyllä hoitaa tuollaiset omat menot silloin, kun lapsi on päiväkodissa. Että miksi minä en tee niin. Yhä uudelleen ja uudelleen selitän, että minulla ei ole ikinä sellaista aikaa. Olen töissä aina, kun lapsi on päiväkodissa. Ja kun lapsi on vapaalla, minäkin olen vapaalla. Minuuttiakaan omaa aikaa ei ole, ellei työpaikkani ja päiväkodin välistä 15 min automatkaa lasketa omaksi ajaksi. Sama keskustelu on käyty kerta toisensa jälkeen.

Vedän välillä hirveitä raivareita, kun ketuttaa niin paljon tämä arki. Silti miehen mielestä juuri minun kanssani on parasta olla. Koen olevani lähes orja. Kökin tässä vain, koska koti on tietyllä tavalla lapselle turvallinen ja hyvä paikka.

Itsekkäästi ajatellen en ole varma, kestäisinkö mitään vuoroviikkovanhemmuuskuviota. Tiedän, että mies haluaisi jakaa puoliksi vanhemmuuden, eikä kestäisi mitään joka toinen vkoloppu isyyttä. Emme kumpikaan siis toisin sanoen halua olla erossa päivääkään lapsestamme. Emme riitele ikinä lapsen kuullen ja teemme perheenä kivoja asioita ja viihdymme hyvin yhdessä.

Seksistä puhuminen on ollut aina tabu. Seksi on ollut alusta lähtien pääpiirteittäin nautinnollista ja hyvää. Nykyisin sitä on hyvin harvoin. Lähinnä koska minun ei oikein tee mieli, koska olen niin väsynyt kaikkeen raatamiseen kokoajan. Ja siihen, että olen jonkinlaisessa kotiorjan asemassa. Se vituttaa ja vähentää radikaalisti haluani seksin harrastamiseen hänen kanssaan.

Toinen asia on se, että seksi on jämähtänyt paikoilleen. Koska seksistä keskusteleminen on kiellettyä, se ei voi edetä tietyn tason yli. Tabu ei aikoinaan pitkään aikaan haitannut, koska seksi oli joka tapauksessa erittäin hyvää. Kun olen yrittänyt aloittaa keskustelun seksistä, mies vaivaantuu tai suuttuu ja ymmärtää keskustelun aloituksen vain siten, että seksissämme on vikaa ja en ole jotenkin tyytyväinen häneen.

Koska mikään uuden kokeilu ei käy, ja jo keskustelun aloitus tyrmistyttää miestä, tilanne on ollut melkoinen umpikuja. Jossain vaiheessa päätin antaa periksi ja olen pettänyt miestäni vuosien saatossa muutamia kertoja täysin tuntemattomien kanssa. Kokemukset ovat olleet muutoin merkityksettömiä ja seksi ehdottomasti muutoin huonompaa kuin mieheni kanssa, mutta olen saanut kokeilla joitain toivomiani seksuaalisia juttuja.

Asumme nyt eri huoneissa ja elämme pikkulapsiarkea, joten seksi on helppo sivuuttaa väsymykseen ja kiireeseen vedoten. Toisaalta olen niin puutteessa, että välillä tekisi suunnilleen mieli kävellä kadulle ja hypätä sänkyyn ensimmäisen vastaantulijan kanssa.

Silti toteutan kuuliaisesti ja kiltisti oravanpyöräarkea ja iloitsen järjettömän paljon lapsestani. Harmi, että parisuhde on täysin tyhjä, keskusteleminen aiheesta kuin aiheesta mahdotonta. Kulutan siltä osin elämääni hukkaan. Kaikesta huolimatta en osaa kuvitella lähteväni.

Lue myös

X