Havaintoja parisuhteesta

”Olen ollut kanssasi vain, koska olen niin sitkeä”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Nainen kertoo:

”Olen petetty, pettäjä, eronnut, karannut, jätetty – ja aivan liian sitkeä

Tapasin elämäni rakkauden ollessani vasta 18. En ollut sarjaseurustelija, en deittaillut ketään vain deittailun vuoksi. Elin sydämellä ja sydän verellä. Torjuin heidät, jotka olivat kiinnostuneita. Kiinnostuin heistä, jotka olivat vaikeasti saatavia. Rakastuin, torjuin, itkin, ihastuin. Kunnes tapasin sinut. Tai näin sinut. Kävelin yökerhoon, näin sinut DJ-kopissa ja sanoin vanhemmilleni, joiden kuskina olin elämäni ensimmäisen ja viimeisen kerran, että siinä on elämäni mies. Sitä sinä oli, olet.

Särjit sydämeni jo ensitreffien jälkeen. Petit silloista tyttöystävääsi minun kanssani. Minä vain en tiennyt sitä. Kunnes vasta seuraavana päivänä, kun näin teidät yhdessä. Sinun tekosyysi saada minut asunnostasi nopeasti ulos, oli se, että eron keskellä oleva ystäväsi on tulossa luoksesi. Unohdit vain kertoa, että se ystävä eroaa sinusta. Jo silloin istutit epäilyksen siemenen sydämeeni, mutta sitkeänä (sana, joka meidät lopulta erotti), palasin luoksesi, vaadin selitystä ja päädyin sänkyysi.

Jossain alitajunnassa tiesin aina, että en ole sellainen nainen, jota kaipaat, sellainen, jota voisit oikeasti rakastaa tai pikemminkin sellainen, johon voisit rakastua. En edes silloin, kun sain kanssasi kaksi täydellistä lasta, ja kuitenkin minulle olit juuri se mies, jonka halusin, jollaista rakastin. En ole luovuttaja. Se lienee selvää kaikille meidät tunteville. Myös meille. Sitkeä. Liian sitkeä. Minun oli vaikea luovuttaa – ja on edelleen. Kunnes jossakin kohtaa jopa minun kykyni sietää loppuu. Sinun kanssasi se kesti pettämiset, pitkän suhteen, toisen naisen raskauden, katoamiset. Se kesti lähes kaiken. Sitä, mitä se ei kestänyt, oli lause: ”Ikinä en ole sinua rakastanut, olen ollut kanssasi vain koska olet niin sitkeä.”

Siihen lauseeseen loppui 25 vuoden sitkeys. Silloin loppui rakkaus, tai osa rakkaudesta, sillä ainahan minä sinua rakastan. Lasteni isää. Elämäni rakkautta. Silloin päätin kuitenkin, että tämä suhde on ohi. Aloin ajatella, että ehkä tuolla jossakin on joku, joka ihan oikeasti haluaa minut. Ja lopulta päädyin itse pettämään. Tavallaan sillä maksoin takaisin kaikki ne yli 20 vuotta, jolloin olin joko sulkenut silmäni tai antanut anteeksi. Ilmeisesti en kuitenkaan koskaan ollut unohtanut. Enkä tietoisesti myöskään koskaan kostanut. Joku halusi minut ja hän sai minut.

Kun minun petokseni selvisi, laitoit minut ulos hetkessä. Hyvä niin. Illuusio, jos sellaista edes enää oli, särkyi palasiksi. Mutta se vapautti meidät molemmat. Sinut etsimään naista, jota oikeasti rakastat. Minut taas ehkä löytämään jonkun, joka ihan oikeasti rakastaa minua sellaisena kuin olen. Tai olemaan yksin. Sellaisena kuin olen. Ehkä jossain sielujesi sopukassa huomasit, että olitkin rakastanut minua. Ehkä jopa rakastit. Kuin pikkusiskoa. Se ei tietenkään riitä. Sen olen itsekin huomannut nyt. Sorruin itse samaan.

Nyt kahden vuoden eron jälkeen, olet minulle edelleen elämäni rakkaus. Rakastin sinua joka solullani, joka henkäyksellä. Rakastan edelleen. Et ole enää se, kenen vuoksi herään aamulla, et se, kenestä unelmoin iltaisin mennessäni nukkumaan. Olet silti elämäni rakkaus. Luultavasti siihen saakka, kunnes suljen silmäni viimeisen kerran.

Enkä koskaan pääse sinusta irti. Jo pelkästään siksi, että meillä on kaksi lasta. Enkä siksi, että sinun kanssasi kasvoin aikuiseksi. Rakastan sinua aina. Eikä sillä ole enää mitään tekemistä sitkeyden kanssa. Sinä olet, olit elämäni mies. Tulevaisuus näyttäköön, pääsenkö jossakin kohtaa siihen tilanteeseen, että minä ja hän (kuka ikinä hän onkaan) olemme yhtä rakastuneita. Tai edes lähellä sitä.  Voin vain toivoa, että joku kokee minut nähdessään saman, kuin minä koin nähdessäni sinut. Ja sitä, että tunnen itse edes lähellekään saman tunteen, kuin tunsin nähdessäni sinut ensikertaa.

Yksin ei ole hyvä elää, mutta jos jotain olen oppinut näiden vuosien varrella, elämä sellaisen rinnalla, joka ei ole täysillä mukana, ei myöskään ole sen arvoista. Eikä myöskään sellaisen, joka haluaa omistaa sinut täysin. Sulkea muun maailman ulkopuolelle.

Haluan edelleen rakastaa, haluan että minua rakastetaan. Enää voin vain toivoa, että nämä kaksi voisivat lukea käsi kädessä. Ja voin hengittää.

Erosta on nyt kaksi vuotta, mutta sinua rakastan aina.”

 

Lue myös

X