”Olen ollut viisitoista vuotta naimisissa ja olen rakastunut” 

”Olen ollut viisitoista vuotta naimisissa ja olen rakastunut.

Hänellä on valloittava hymy ja posiivinen luonne. Hän on ihmisenä kiltti ja huomaavainen. Hänen lähellään on hyvä olla.

Hän ei kanna miehuuttaan uhoamalla pienuuttaan. Hän uskaltaa olla rikkinäinen ja herkkä.

Hänen katseessa tunnen olevani haluttu. Tunnen olevani nainen. En mikään muu. Nainen.

Hän koskettaa minua tavalla joka vavahduttaa minua. Saa minut haluamaan kosketusta lisää.

Hänen kanssaan on helppo keskustella. Hän ei kavahda mitään aihetta eikä yritä tietää kaikesta enemmän.

Hän antaa minulle tilaa olla minä. Hän ei vaadi minua olemaan kukaan tai mikään muu.

Hän osoittaa sanoilla minulle että hän arvostaa minua. Hän osoittaa sanoillaan myös halunsa olla minun iholla.

Hän huomaa minut, huomio minut ja ei pidä itsestään selvyytenä.

Hän ei ole koskaan lyönyt minua sanoilla eikä kädellä.

Hän pitää minua tasavertaisena.

Hänen kätensä tuntuu hyvältä minun ympärilläni.

Suudelma jää kipinöiksi huulille.

Olen rakastunut häneen.

Tänäkin iltana kaipaan häntä kun menen yksinäisenä aviomieheni viereen nukkumaan.

Miehen joka on lyönyt sekä sanoilla että kädellä.”