Havaintoja parisuhteesta

”Olen rikki olemaan vuoroviikkovanhempi”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”Olen rikki.

Olen rikki siitä, että elämä on niin sirpaleista. En haluaisi elämää, jossa minulla on joka toinen viikko kaksi lasta ja joka toinen viikko vain itseni. Minä en tätä halunnut, mutta minä en tälle mitään voinut.

Olen aina ollut perheihminen. Halunnut kokonaisen perheen, joka yhtenä yksikkönä on toistensa puolella. Luulin jo sellaisen saaneeni, mutta viime syksynä kaikki tuo kaunis mureni minun altani. Mieheni halusi erota. Hän ei halunnut enää samaa kuin minä haluan.

En halua mennä eron yksityiskohtiin tai syihin, sillä en halua levittää yksityisasioita varsinkaan ilman mieheni lupaa. Meidän läheisemme voisivat tunnistaa meidät tarinasta ja sitä en halua. Sen kerron, että eroon ei liittynyt mitään dramatiikkaa, paitsi ehkä se, että perheemme hajosi. Siinä on varsinkin minulle dramatiikkaa aivan tarpeeksi.

Mieheni oli tehnyt omaa eroansa jo pitkään. Siksi hän pääsi siitä nopeasti jaloilleen. Minulle kaikki tuli kaikesta huolimatta yllätyksenä. Tiedän toki sen, että tunnelma välillämme tulehtui ja kiristyi keväästä lähtien, jolloin koronatilanne sulki meidät samaan tilaan kuukausien ajaksi. Emme päässeet ongelmiamme karkuun edes töihin. Tuo aika etätöineen ja etäkouluineen oli raskas ja toi ongelmat suhteessamme esille.

Minulle vuoroviikkovanhemmuus on ollut myrkkyä. Minulle tämä sopimus tietenkin kävi, sillä ei minulla olisi ollut mitään syytä vaatia miehelleni vähemmän aikaa lastemme kanssa kuin itsellenikään. Varsinkin, kun lapsillemme isä on todella tärkeä. Silti käytäntö on ollut minulle tervan juontia. Minä en tunnu sopeutuvan tähän uuteen arkeen milloinkaan. Joka toinen viikko tuntuu raskaalta hoitaa yksin kaikki asiat ja joka toinen viikko tuntuu koti täydellisen tyhjältä. Ehkä ajan myötä alan oppimaan olemaan yksin ja jopa arvostamaan sitä. Helppoa tämä ei ole.

Olen lukenut jostain, että on vanhempia, jotka kadehtivat sellaisia vanhempia, joilla on joka toinen viikko lapsivapaata. Siten saa aikaa vain ja ainoastaan itselleen. Aikaa mihin? Ikävöimiseen? En minä lapsia halutessani ja niitä saadessani ajatellut, että teen niitä itselleni vain joka toiseksi viikoksi. Minä halusin perheen ja lapsiarjen ja lapsiarjesta on viety minulta puolet pois. Jos joku sellaista kadehtii, niin siitä vain. En vielä vain jaksa ymmärtää, että mitä kadehdittavaa siinä on. Itse kadehdin vanhempia, jotka saavat perheen ympärilleen joka ikinen viikko. Vaihtaisin osani ihan milloin tahansa. Ei pelkästään siksi, että en osaa olla yksin ilman lapsia, vaan siksi, että olisi toinen aikuinen jakamassa raskasta lapsiperhearkea.

Nyt on menossa lapseton viikko. Vaihto sunnuntaina. Siksi minulla on aikaa kirjoittaa. Tälläkin hetkellä tuntuu siltä kuin tämä koti olisi vain asunto. Kodiksi se muuttuu jälleen sunnuntaina, kun lapset tulevat ovesta sisään. En minä täällä joka hetkessä sure ja pyrin tekemään sellaisia asioita, mitä yksin kahden lapsen kanssa on haastava tehdä. Niin, että viikko lasten kanssa olisi mahdollisimman puhdas kaikesta muusta kuin lasten kanssa olemisesta, sillä kun on viikon ilman lapsia, niin lapsiviikon aikana haluaakin olla mahdollisimman paljon läsnä.

Kuten totesin, ehkä tämä muuttuu ajan kanssa helpommaksi. Jos jollakin on jotain lohduttavaa sanottavaa tähän, niin saa sanoa.”

X