Havaintoja parisuhteesta

”Olen seksuaalisesti hyperaktiivinen”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”Olen aina ollut hyvin kiinnostunut seksistä. Kun muut halusi leikkiä hippaa, minun leikeissäni pikku-ukot teki vauvoja ja harrasti seksiä. Näkihän sitä luontodokumenteista, että miten, ja kotona kyllä kerrottiin seksistä avoimen asiallisesti, kun kysyi.

Aloitin seksiseuran etsimisen varovaisesti 12-vuotiaana, ja lopulta 14-vuotiaana tärppäsi. Seuran etsiminen oli stressaavaa, joten seurustelin. Ensimmäisen suhteen aikana suutelin usein muita – odotin sellaista kipinää, joka olisi ripityksen arvoista, jos jään pettämisestä kiinni. Mieli teki koko ajan. Toinenkin suhde päättyi, kun silloinen kumppani löysi yhteiselle nettitutulle laitetut viestit.

Päälle kaksikymppisenä menin naimisiin. Oltiin yhdessä lähes seitsemän vuotta. Minä menetin seksuaalisen kiinnostuksen kumppaniini jo puolen vuoden kohdalla. Silmät kiinni kuvittelin tilalle jonkun toisen, tai kelasin mielessäni pornofilmejä, jotta kiihottuisin.

Työskentelin avoimen seksuaalisessa ympäristössä, baarissa, ja lähdin usein jatkoille. Siellä oli mahdollista, jos oli riittävän hienovarainen, pelata aivan suhteen sääntöjen mukaan. Joskus laukesin housuihini grindaamisesta. Mutta ei suutelua, ei varsinaisesti edes ”koskettu,” joten ihan sallittua, eikö?

Lopulta avioliitto hajosi, kun kumppanini suostui avoimeen suhteeseen, jotta ei menettäisi minua. Vasta eron jälkeen hän kykeni sanomaan, ettei hän sellaista olisi halunnut.

Vaikka vahvaan viettiini en voi vaikuttaa tietoisesti, olen huomannut, että moni asia siihen vaikuttaa silti. Alan fantasioida arjesta pakoa, kun elämäni on liian stressaavaa. Alan fantasioida muista, uudesta kipinästä, kun yhteys omaan kumppaniin katkeaa. Joskus poikkeuksellisen vaikea tilanne, tai toisaalta vahva onnistuminen jossakin, saa hakemaan pakoa arjesta juhlaan. Seksiin, syliin, intohimoon.

Nyt olen kohta neljäkymppinen, ja jotain olen oppinut. Olen ollut nykyisen kumppanini kanssa 10 vuotta, ja haluan häntä edelleen. Suhdetta ei aloitettu, ennen kuin oli keskusteltu sen rajoista. Meillä on molemmilla mahdollisuus muihin kumppaneihin, mutta toistaiseksi se ei ole tietääkseni johtanut seksiin. Olemme molemmat vahvasti kiinnostuneita seksistä, ja hyvä seksielämä on suhteemme kantava voima.

Toinen asia jonka olen oppinut, on, että sydäntä painavat asiat kannattaa keskustella kumppanin kanssa, niin ne lakkaavat painamasta. Silloin en pakene paineen alta muiden luokse tai fantasiaan. Joskus vaikeiden asioiden puhuminen vaatii ponnistelua, enkä odota kumppanini (tai lastemme) pystyvän aina ja joka kerta samaan. Joskus itsellänikin kestää pitkään pukea vaikeat tunteet sanoiksi.

Vaikka raaka halu ja himo lähtisivät joskus kenen tahansa matkaan, näkyy kymmenen vuotta asioiden ja elämän jakamista myös sängyssä avoimuutena. Ja nautintona. Tässä on ihminen, joka tuntee minut syvästi, ja joka haluaa minua samoin kuin minä häntä. En halua itselleni enää mitään sen vähempää.

Jos joku päivä aloitan sen minulle sallitun uuden suhteen tämän rinnalla, se tulee olemaan ensimmäinen tähän asti, joka alkaa ystävyydestä ja toisen tuntemisesta, eikä eläimellisestä nussimisesta.

Seksuaalinen tyydytys tulee ja menee, ja kun on hyperseksuaalinen, se voi tarkoittaa tyydytyksen hakemista monta kertaa päivässä. Minun laukeamiseni on vähemmän ihana, kun sen jahtaaminen on lähes pakkomielteistä. Ja enemmän tyydyttävä, kun se liittyy muillakin tasoilla tyydyttävään elämään ja ihmiseen. Vähän kuten nälkää on vaikea tyydyttää karkkipussilla, ja vaikka se hetkeksi helpottaisi, ei siitä saa kehon tarvitsemia rakennuspalikoita.

Kun olen ensin purkanut sydämeltäni painon, ja sen jälkeen lauennut saman henkilön käsiin, olen kokonaisvaltaisesti tyydytetty. Hetki ajatuksista tyhjää onnea, jossa voin olla toisen edessä kokonaan alaston, hyväksytty ja haluttu. Haluttavuuden tai orgasmin etsiminen muilla keinoin ei vain kykene samaan.”

X