Havaintoja parisuhteesta

Olen sinun kanssasi siksi, että minun ei tarvitse olla yksin

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Olen kirjoittanut kymmeniä tekstejä minulle lähetettyjen tarinoiden pohjalta, joissa parisuhteen toinen osapuoli kertoo, että on jäänyt kroonisesti ilman huomiota ja kosketusta. Olen antanut äänen ihmisille, jotka oirehtivat kosketuksen puutteessa ja haaveilevat arjesta, jossa pääsisivät toisinaan toisen ihmisen syliin.

Ilman mitään aikomusta lähteä parisuhteesta pois.

Olen hänen kanssaan enää siksi, että minun ei tarvitsisi olla yksin. Niin kirjoitti minulle eräs tarinansa lähettänyt. Tämä aiheutti allekirjoittaneessa monia pohdintoja. Yksi on se, että miksi meidät on opetettu pelkäämään yksinolemista niin paljon ja toinen, josta nyt kirjoitan, että miltä tuntuu puolisolta, joka on parisuhteessa ihmisen kanssa vain siksi, että hän pelkää yksinjäämistä niin paljon.

Annetaan siis ääni hänelle, jonka kanssa itselle epätyydyttävässä suhteessa oleva elää kaikesta huolimatta. Hänhän ei ole erityinen, vaan hän on vain joku, joka täyttää yksinäisyyden pelon. Ehkä tässä on toteltu vanhan kansan ohjetta ottaa vain joku elämäänsä, niin ei tarvitse jäädä ikisinkuksi. Sitten on otettu vain joku, joka on täyttänyt vähimmäiskriteerit, että ihan joka päivä ei juo tai lyö.

Kuinka väärin häntä kohtaan on se, että hänen kanssaan ollaan vain siksi, että ei tarvitse olla yksin. Mitä rakkautta sellainen on? Sehän on jo osittaista hyväksikäyttöä. En minä haluaisi olla jonkun puoliso vain siksi, että toisella on oltava vain joku. En minä haluaisi olla vain joku. Minä haluaisin olla erityinen. Jos minä en ole hänen silmissään erityinen, vaan joku, joka täyttää hänen yksinäisyyden pelon, niin minut pitäisi vapauttaa parisuhteesta irti.

Kuinka paljon meillä on parisuhteita, joissa ollaan vain, koska parempaakaan ei ollut tarjolla? Sellaisia ei pitäisi olla yhtään. Sellaisiakaan ei pitäisi olla yhtään, jossa ollaan vain siksi, että pelätään erota, koska ero muuttaa niin paljon asioita ja muutoksenpelosta jäädään kiinni tyhjään loppuelämäksi. Koska siinä ei vain aiheuteta itselle pettymystä, vaan pakotetaan suhteen toinenkin osapuoli pysymään tyhjässä suhteessa. Ehkä hänellekin tekisi hyvää päästä pois ja antaa mahdollisuus johonkin parempaan ja kauniimpaan.

Kyse saattaa olla nimittäin niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin että kaksi ihmistä eivät vain ole toisilleen sopivat. Kemiat, arvot ja tarpeet eivät enää kohtaa. Sen jälkeen parisuhteen muodostaa kaksi ihmistä, jotka ovat toisilleen vain joku. Ei erityinen, vaan joku, jonka kanssa taklaa yksinolemisen. Se on sanalla sanoen rakkauden väärinkäyttöä, eikä selitettävissä millään selityksellä pienemmäksi.

Siksi pitää osata päästää irti. Ei kukaan ole niin arvoton, että häntä pidetään vuodesta toiseen vain siksi, että yksinoleminen tai elämänmuutos pelottaa niin paljon. Tietenkin on itsekästä ja julmaa, että ei saa puolisoltaan kosketusta ja huomiota, mutta itsekästä on myös se, että vuodesta toiseen jää silti paikoilleen, sillä irti päästäminen tarkoittaisi myös sitä, että antaisi itsensä lisäksi toisellekin mahdollisuuden johonkin kauniimpaan.

Koska muuten on olemassa riski, että vuosikymmenten jälkeen parisuhteen hautakivessä lukee puolison tittelin kohdalla ”vain joku”. Sen sijaan siinä pitäisi lukea ”rakas ja erityinen”.

Me emme saisi pitää parisuhteita omien pelkojemme alustana.

Lue myös

X