Parisuhteessa rakkauden vuoksi

Olen eropositiivinen ihminen.

Kirjoittan eroista positiiviseen sävyyn ja kannustan teksteissään jopa niihin.

Tämä kaikki nyt oli vain erään lukijani palaute minulle.

Allekirjoitan palautteesta eropositiivisuuden, mutta en kannustamista. Monesta asiasta voi lopulta löytää sen positiivisen kulman. Tämä koskee myös parisuhde-eroja. Erossahan ihminen lähtee pois jostain sellaisesta, jossa ei koe voivansa hyvin. Muuten en koe olevani eropositiivinen, koska haluan hyvien suhteiden kestävän.

Tässä vaiheessa esiin astuu syyllistäminen. Kun ei saisi lähteä. Pitäisi osata siirtää syrjään omat halunsa, tarpeensa ja toivomuksensa ja ajatella enemmän läheistensä tarpeita. Eronneet ovat oman mielihalunsa ja viettiensä mukaan lähteneitä hedonisteja. He jättävät taaksensa palavia siltoja, isättömiä ja äidittömiä lapsia, turmioon joutuneita ex-puolisoja ja yhteisiä unelmia.

Aivan kuin ero olisi hetken mielijohteesta tehty harkitsematon päätös.

Romanttiseen rakkauteen perustuva kahden ihmisen välinen avioliitto on historian mittapuuta ajatellen uusi keksintö. Muutamia vuosikymmeniä sitten osa avioliitoista perustui taloudelliseen riippuvuuteen. Ero ei ollut edes mahdollinen ilman valtavia taloudellisia ongelmia. Onneksi sukupuolten välinen tasa-arvo on kehittynyt maassamme sille tasolle, että ihmiset ovat parisuhteissaan taloudellisesti riippumattomia toisistaan.

Ehkä riippumattomuus ja vapaus parisuhteeseen kuulumattomista seikoista on vapauttanut tilaa ajatella parisuhdetta romantiikan ja rakkauden kulmasta. Ehkä me vaadimme rakkaudeltamme enemmän kuin aikaisemmin. Ehkä se on yksi syy sille, että nykyään erotaan huomattavasti enemmän kuin muutamia vuosikymmeniä sitten. Emme tyydy olemaan parisuhteessa vain siksi, että sillä on olemassa jokin muu funktio kuin rakkaus ja kahden ihmisen välinen romanttinen ja intohimoinen yhteys.

Ihminen, joka kokee jäävänsä parisuhteessaan paitsi asioista, joita parisuhteessa arvostaa on oikeutettu tyytymättömyyteen ja on oikeutettu haluamaan enemmän. Kyse ei ole itsekkyydestä ja rakastumisen tunteeseen koukkuun jäämisestä. Ehkä heitäkin on, mutta sekään ei kai meille muille kuulu mitenkään. Omien moraalikäsitysten perusteella ei voi lähteä arvoimaan muiden ihmisten moraalia.

Olen saanut vuoden aikana niin paljon koskettavia viestejä, jossa ihmiset ovat kertoneet vuosien koskemattomuudesta, tyytymättömyydestä, haluttomuudesta pyrkiä parempaan ja huomioimattomuudesta, että heidän päätöksensä erota parisuhteistaan ei johdu itsekkyydestä tai kypsymättömyydestä vaan kaipuusta ja tarpeesta hyvin paljon parempaan.

Siinä kohtaa olen eropositiivinen. Jokaisella on oikeus rakastaa ja tulla rakastetuksi. Jos se oikeus ei tule täytetyksi ihmisen kanssa, jonka kanssa elää, niin sen jälkeen pitää katsoa rohkeasti muita vaihtoehtoja. Se ei ole eroon kannustamista, sillä jokainen aikuinen ihminen on varmasti itse kyvykäs arvioimaan oman onnellisuutensa tason. Ulkopuolelta sitä on vaikea kenenkään arvioida.

Typerää edes kategorisoida. Minua ei jaksa kiinnostaa päivän aikana tapaamani ihmisten parisuhde- tai erotilanteet. Elämässäni on paljon eronneita, pitkään yhdessä olleita, uudelleen avioituneita, sinkkuja ja mitä ikinä. Minua kiinnostaa ihminen, miten hän ottaa elämää vastaan ja kohtelee muita ihmisiä ympärillään.  Ihmiset, jotka uskaltavat ottaa elämää rohkeasti vastaan ja uskaltavat katsoa elämää omienkin käsitysten ulkopuolelta tuomitsematta ovat heitä, joiden kanssa viihdyn pidempäänkin.

Elämänmittaiseen rakkauteen uskon vieläkin. Ihan vain siksi, että elän sellaisessa.