”Olen tässä suhteessa elintason vuoksi”
Olen noin nelikymppinen nainen. Olen ollut naimisissa mieheni kanssa noin 15 vuotta. Mieheni on arvostetussa asemassa työelämässä ja ansaitsee siitä johtuen runsaasti.
Meillä ei ole perinteinen rakkaussuhde. Minä en saa mieheltäni parisuhteeseen liittyviä henkisiä asioita. Meillä ei ole yhteistä rakkaus- eikä seksielämää. Olen tässä siksi, koska saan niin paljon aineellista hyvää, josta en ole valmis luopumaan.
Olemme siis surullisen kuulusa kulissipari. Paitsi ei tässä ole mitään surullista. Mieheni on paljon poissa kotoa, koska tekee niin paljon töitä ja olen varma siitä, että hänellä on useita rakastajia. Rahalla ja vallalla naisia saa. Olisin naiivi, jos kuvittelisin jotain muuta. Näissä piireissä olevana tiedän sen olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että miehellä on useita seksikumppaneita.
Niin minullakin on. Saan purettua seksuaaliset tarpeeni nuoren rakastajan kanssa. Me teemme sitä hotelleissa, hänen luonaan ja meillä kotona. Miten milloinkin on helpointa. Kyseessä on puhdas seksisuhde. Jos hän joskus kyllästyy siihen, niin itsestäni huolenpitävänä naisena saan kyllä jonkun hänen tilalleen.
En näe tässä tavassa elää mitään väärää. Ymmärrän ihmisiä, jotka haluavat avioliitostaan romantiikkaa ja muita henkisiä asioita. En minäkään niitä karsastaisi, mutta elämä on valintoja ja hankkimalla rahasta ja vallasta kiinnostuneen puolison, niin tiedän sen jo valmiiksi, että romantiikkaa suhteesta en tule saamaan, mutta hulppeat puitteet kyllä.
Olisihan se kaunista viettää iltaa auringonlaskua katsellen järven rannalla oman rakkaansa kanssa, mutta sitten minun olisi pitänyt valita puolisoni alemmista yhteiskuntaluokista, sillä heillä on aikaa tehdä sellaista. En vain pysty siihen, koska en saa heiltä sitten mitään muuta.
En saisi sitä mitä nyt saan. Ulkomaanmatkoja, ihania ravintolaillallisia, ison kodin arvostetulla postinumeroalueella, kauniita vaatteita, kalliita harrastuksia jne. Ilman avioliittoani en saisi lähellekään sitä kaikkea, vaikka itsekin olen työelämässä mukana.
Jokainen valitsee omien intressien mukaan. Minä olen valinnut näin. Enkä ole edes tässä yksin. Suurin osa ystävistäni elää täysin samanlaista elämää omien miestensä kanssa.
Koenko että käytän tässä hyväkseni miestäni, niin en minä tiedä. Ei minua se asia kiinnosta. Tiedän että olen edustusvaimo ja kulissivaimo, jonka hän haluaa pitää statussyistä itsellään. Hän tarvitsee minua omiin tarkoituksiinsa ja minä häntä omiin tarkoituksiini.
Eikö tämä ole tavallaan ihanteellista? Mehän teemme sitä, mistä monet puhuvat. Meillä on pitkä parisuhde ja emme eroa helpoista syistä. Miksi erota, kun tästä saa kaiken. Se mitä ei saa, niin sen voi hankkia ulkopuolelta. Sanattomalla sopimuksella.
Rakkautta tämä ei ole, mutta avioliitto kuitenkin.
Kommentit
Tuota elämää jaksaa aikansa.
Elämäni yksinäisemmät hetket olen viettänyt unelma matkalla tropiikin lämmössä tuon kulissin keskellä. Arjesta selvisin ajattelemalla että tämä on minun työtäni. Vapaat, merkkipäivät, lomamatkat, ne hetket kun olisi pitänyt viettää yhdessä pirstoivat minut lopulta siihen kuntoon, että vahongoitin itseäni, hylkäsin lapseni, huusin jokaisella mahdollisella tavalla ”voisiko joku nähdä minut ja huolehtia minusta”.
Rikoin itseni ja kadotin palasetkin.
Nyt asun yksin, mutta en ikinä ole yksinäinen. Minulla ei ole rahaa, mutta elän erittäin vaurasta ja mukavaa elämää.
Mä ymmärrän että siitä kulissista on vaikea murtautua ulos ja on ihan ok elää niin, niin kauan kun se tuntuu hyvältä. Ongelma on vaan siinä, että sitä ei huomaa, milloin se on lakannut tuntumasta hyvältä. Milloin kulissin pystyssä pitäminen vie voimia enemmän kuin kulissin tarjoama suoja antaa? Se on oma normaali, ei tiedä muusta. Jos tapahtuu jotain kulissin romahduttavaa ja ne voimat tosiaan loppuu jälki on rumaa. Jonain päivänä ne voimat loppuu jokaiselta. Tulee myrskyjä jotka repii kulissia. Silloin on hyvä olla tukiverkko kunnossa. Siis ne oikeat ihmiset, jotka ottaa kopin ja kannattelee, aidot ystävät ja läheiset.
Kommentit
Mitä sitten, kun olette sen ikäisiä, että sitä seksiä ja ”rakkautta” ei enää niin vaan löydy. Ikävä kyllä jokainen meistä vanhenee ja ”markkina-arvo” vähenee. Joskus tulee se päivä, että teillä on vain toisenne.
Mies voi myös löytää itselleen nuoremman edustusvaimon ja sinulle näytetään ovea
Tällä hetkellä olet varmasti tyytyväinen, mutta huomisesta ei koskaan tiedä.
Niin, nyt kun kaikki on ”hyvin” homma toimii. Entä sitten jos toinen sairastuu ja kaipaa apua ja tukea? Hyvin tienaava voi toki ostaa palvelua mutta mikään raha, osoite, postinumero tai merkkivaate ei lämmitä tai lohduta niin kuin rakkaan ihmisen huolenpito ja läheisyys. Taitaa iskeä aikamoinen yksinäisyys kun se seksisuhdekin päättyy. Kylmää kyytiä mutta kukin tavallaan. Toivottavasti elämä ei koettele liikaa ja saa pysyä kulissi kuplassa vailla isompia murheita mitä ei rahalla ratkaista.
Tuota elämää jaksaa aikansa.
Elämäni yksinäisemmät hetket olen viettänyt unelma matkalla tropiikin lämmössä tuon kulissin keskellä. Arjesta selvisin ajattelemalla että tämä on minun työtäni. Vapaat, merkkipäivät, lomamatkat, ne hetket kun olisi pitänyt viettää yhdessä pirstoivat minut lopulta siihen kuntoon, että vahongoitin itseäni, hylkäsin lapseni, huusin jokaisella mahdollisella tavalla ”voisiko joku nähdä minut ja huolehtia minusta”.
Rikoin itseni ja kadotin palasetkin.
Nyt asun yksin, mutta en ikinä ole yksinäinen. Minulla ei ole rahaa, mutta elän erittäin vaurasta ja mukavaa elämää.
Mä ymmärrän että siitä kulissista on vaikea murtautua ulos ja on ihan ok elää niin, niin kauan kun se tuntuu hyvältä. Ongelma on vaan siinä, että sitä ei huomaa, milloin se on lakannut tuntumasta hyvältä. Milloin kulissin pystyssä pitäminen vie voimia enemmän kuin kulissin tarjoama suoja antaa? Se on oma normaali, ei tiedä muusta. Jos tapahtuu jotain kulissin romahduttavaa ja ne voimat tosiaan loppuu jälki on rumaa. Jonain päivänä ne voimat loppuu jokaiselta. Tulee myrskyjä jotka repii kulissia. Silloin on hyvä olla tukiverkko kunnossa. Siis ne oikeat ihmiset, jotka ottaa kopin ja kannattelee, aidot ystävät ja läheiset.