Havaintoja parisuhteesta

”Olen tässä suhteessa elintason vuoksi”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Olen noin nelikymppinen nainen. Olen ollut naimisissa mieheni kanssa noin 15 vuotta. Mieheni on arvostetussa asemassa työelämässä ja ansaitsee siitä johtuen runsaasti.

Meillä ei ole perinteinen rakkaussuhde. Minä en saa mieheltäni parisuhteeseen liittyviä henkisiä asioita. Meillä ei ole yhteistä rakkaus- eikä seksielämää. Olen tässä siksi, koska saan niin paljon aineellista hyvää, josta en ole valmis luopumaan.

Olemme siis surullisen kuulusa kulissipari. Paitsi ei tässä ole mitään surullista. Mieheni on paljon poissa kotoa, koska tekee niin paljon töitä ja olen varma siitä, että hänellä on useita rakastajia. Rahalla ja vallalla naisia saa. Olisin naiivi, jos kuvittelisin jotain muuta. Näissä piireissä olevana tiedän sen olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että miehellä on useita seksikumppaneita.

Niin minullakin on. Saan purettua seksuaaliset tarpeeni nuoren rakastajan kanssa. Me teemme sitä hotelleissa, hänen luonaan ja meillä kotona. Miten milloinkin on helpointa. Kyseessä on puhdas seksisuhde. Jos hän joskus kyllästyy siihen, niin itsestäni huolenpitävänä naisena saan kyllä jonkun hänen tilalleen.

En näe tässä tavassa elää mitään väärää. Ymmärrän ihmisiä, jotka haluavat avioliitostaan romantiikkaa ja muita henkisiä asioita. En minäkään niitä karsastaisi, mutta elämä on valintoja ja hankkimalla rahasta ja vallasta kiinnostuneen puolison, niin tiedän sen jo valmiiksi, että romantiikkaa suhteesta en tule saamaan, mutta hulppeat puitteet kyllä.

Olisihan se kaunista viettää iltaa auringonlaskua katsellen järven rannalla oman rakkaansa kanssa, mutta sitten minun olisi pitänyt valita puolisoni alemmista yhteiskuntaluokista, sillä heillä on aikaa tehdä sellaista. En vain pysty siihen, koska en saa heiltä sitten mitään muuta.

En saisi sitä mitä nyt saan. Ulkomaanmatkoja, ihania ravintolaillallisia, ison kodin arvostetulla postinumeroalueella, kauniita vaatteita, kalliita harrastuksia jne. Ilman avioliittoani en saisi lähellekään sitä kaikkea, vaikka itsekin olen työelämässä mukana.

Jokainen valitsee omien intressien mukaan. Minä olen valinnut näin. Enkä ole edes tässä yksin. Suurin osa ystävistäni elää täysin samanlaista elämää omien miestensä kanssa.

Koenko että käytän tässä hyväkseni miestäni, niin en minä tiedä. Ei minua se asia kiinnosta. Tiedän että olen edustusvaimo ja kulissivaimo, jonka hän haluaa pitää statussyistä itsellään. Hän tarvitsee minua omiin tarkoituksiinsa ja minä häntä omiin tarkoituksiini.

Eikö tämä ole tavallaan ihanteellista? Mehän teemme sitä, mistä monet puhuvat. Meillä on pitkä parisuhde ja emme eroa helpoista syistä. Miksi erota, kun tästä saa kaiken. Se mitä ei saa, niin sen voi hankkia ulkopuolelta. Sanattomalla sopimuksella.

Rakkautta tämä ei ole, mutta avioliitto kuitenkin.

X