Havaintoja parisuhteesta

Olen toipuva läheisriippuvainen.

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Olin ehkä kaksikymmentä. Vähän päälle. Minulla oli tyttöystävä. Rakastin häntä, niin kuin kaksikymmentävuotias osaa vain rakastaa. Joka päivä minussa asui pelko. Pelkäsin, että hän pettää minua. Löytää jonkun, joka rakastaa minua paremmin. Ahdistuin. Aloin kontrolloida. Pelkäsin päästää yksin baariin. Koska jokaisen baarin jokaisen kulman takana odotti mies, joka osasi rakastaa minua paremmin. Minusta alkoi kasvaa nuori mies, joka tarkistaa rakkaansa puhelimesta soittohistorian ja viestit. En osannut luottaa kehenkään. Häpesin itseäni, mutta en voinut itselleni mitään. Rikoin mustasukkaisuudella parisuhteen. En minä tuolloin osannut yhdistellä paloja yhteen. Että käyttäytymiselleni oli syy ja syylle nimi. Ei kaksikymppinen ymmärrä läheisriippuvuuden päälle vielä mitään.

Eikä ymmärtänyt vielä kolmekymppinenkään. Mies, joka ei uskaltanut sanoa vastaan. Mies, jolle toisen ihmisen tarpeet menivät omien tarpeiden yli. Mies, joka ei kokenut edes oikeutta omille tarpeilleen. Tärkeintä oli, että muilla olisi mahdollisimman hyvä. Se mies minä olin. Kuinka täydellinen elämäntilanne tuolloin olikaan läheisriippuvaiselle. Pieni vauva. Tarvitsee kaiken huolenpidon ja hoivan. Ei ole edes syytä ajatella omia tarpeita. Aloin suorittaa elämää. Olin mestari ennakoimaan toisten ihmisten tarpeita. Täytin niitä omani kustannuksella. Samalla imin itseeni vihaa, jota en uskaltanut ilmaista. Olin marionettinukke, jonka liikkeitä ohjattiin naruilla. Kiltti lapsi, joka hakee hyväksyntää tekemällä asioita, joita olettaa toisten haluavan tehtäväksi. Marttyyriksi heittäytyvä aikuinen lapsi, joka ei saakaan tekemistään asioista huomiota ja kiitosta. Miksi maailma on niin epäreilu ja kohtelee kaltoin. Se on se läheisriippuvaisen ikuinen kysymyksen aihe.

On arvioitu, että läheisriippuvuus on suomalaisten kansantauti. Parisuhteessa läheisriippuvuus on pahimmissa tapauksessa kuolemaksi. Läheisriippuvainen antaa helposti toisen mahdollisuuden. Keksii selityksen sille, että jää toisen ja kolmannenkin kerran hakattavaksi. Antaa tulla itsensä kaltoin kohdelluksi. Yrittää huolehtia alkoholismista kärsivän puolisonsa rakkaudellaan terveeksi. Jää, vaikka ei pitäisi. Kokeilee marttyyrin viittaa olkapäällänsä. Ei kestä suoraa puhetta eikä kritiikkiä. Uhrautuu. Haaskaa elämänsä. Yrittää auttaa riippuvuuksista kärsiviä, mutta on sokea sille omalle. 

Dokumentti Yläkerran Tuula kertoo naisesta, joka hakee juopolle miehelleen viinaa. Koska jonkun pitää pitää huolta. Mitä hänelle jää, jos hän lähtee. Yksinäisyys. Tyhjyys. Ei ole ketään, josta huolehtia.  Mies juo lopulta itsensä hengiltä. Tuula ei näe yhteyttä. Hankkii elämäänsä uuden juopon huolehdittavakseen. Yläkerran Tuuloja on tässä maassa runsaasti. Läheisriippuvuus ei eroa alkoholismista kuin nimellään.

Läheisriippuvaisella ihmisellä on toive, että joku tulisi ja pelastaisi. Yksin hän ei siihen kykene. Paitsi pakenemalla läheisriippuvuutta toiseen riippuvuuteen, esimerkiksi alkoholiin. Joka päivä läheisriippuvainen peittää itseltä kaikki kielteiset tunteensa. Olemalla mahdollisimman kiltti ja uhrautuva, saa lopulta palkinnon. Niin läheisriippuvainen ajattelee ja pettyy, kun palkintoa ei tulekaan. Olin ensimmäisessä avioliitossa läheisriippuvainen. Se tuhosi sen avioliiton. Minä pakenin toiseen vuoteeseen. Purin sisääni pesiytyneet kielteiset tunteet pettämällä. Minusta tuli perheenrikkoja. En minä vielä silloinkaan ymmärtänyt olevani läheisriippuvainen. Niin kuin ei moni koskaan ymmärrä, vaan jatkavat maailman syyttelemistä kaikista omista ongelmistaan. 

Läheisriippuvuuden taustalla on usein ns. kiltin lapsen syndrooma. Lapsena on pitänyt miellyttää. Piilottaa omat tunteensa ja tarpeensa. Elää muiden ihmisten tarpeiden kautta. Siinä oppii helposti tuhoavan käyttäytymismallin. Alkaa hakea hyväksyntää miellyttämisellä. Pitää sitä oikeana tapana olla ihmisten kanssa. Kunnes huomaa tulevansa jyrätyksi kerta toisensa jälkeen. Minä olen kiltti. Olen ollut liian kiltti. Ei minua hävetä sitä enää myöntää. Hetkittäin huomaan palaavani vanhoihin tuhoaviin käyttäytymismalleihini, mutta päivä päivältä vahvistun. Kiltteydestä en kokonaan pääse. Enkä edes tahdo. Liiallisesta kiltteydestä haluan päästä eroon.

Olen käynyt terapiassa heittämässä muovailuvahaa lattialle ja huutamassa perkelettä. Nykyisessä parisuhteessani osaan pistää jo vastaan. En enää vain mielistele ja anele huomioita. Olen arvokkaampi. Olen silti vieläkin läheisriippuvainen. Onneksi olen tunnistanut sen itsessäni. Haluan olla jotain aivan muuta. Olenkin jo muuta. Olen kirjoittanut kiltteydestä ennenkin. Vaikka olen jo päässyt isoin harppauksin itseni kanssa eteenpäin, niin minua viiltävät kiltteyteen liittyvät ankarat kommentoinnit. Mutta koska en enää koe tarvetta vain miellyttää, niin haluan julkisesti kommentoida takaisin. Nainen, joka kirjoitti minulle, että miten voi tällaisella vitun reppana miehellä olla vaimo ja lapsi, niin vastaan, että seuraavan kerran, kun koet tarvetta kommentoida asioita, joista et mitään tiedä, niin voitko vittu vaikka olla hiljaa.

Täytin viime helmikuussa neljäkymmentä. Vihdoin ymmärrän olevani läheisriippuvainen. Minulla on keskimääräisen eliniänodotteen mukaan puolet elämästäni jäljellä. Ilahduttavan monta päivää olla parempi ihminen. Se minä haluan olla. Parempi ihminen. Ei minusta koskaan ihan täyttä tule, mutta jos edes vähän täydempi. Olen etuoikeutetussa asemassa, koska minulla on ympärilläni ihmisiä, joita rakastan ja jotka rakastavat minua. Lastani aion rakastaa koko elämäni ajan pyyteettömästi, mutta muiden rakastaminen ei ole enää läheisriippuvaisen rakkautta. Minä annan rakkautta rakkaudella. Yhtään en aio antaa eteen, sillä minä olen kaivanut itsestäni esiin tarpeet ja ne tarpeet ovat yhtä arvokkaita kuin kaikkein muidenkin tarpeet. Sellainen reppana minusta on tullut. Repikööt vaimo siitä.

Enkä malta tähän loppuun olla sanomatta, hyvänen aika, kun aamuisin tuntuu hyvältä. Aina ei ole tuntunut. Suosittelen kuuntelemaan itseänne, koska sillä saattaa olla jotain kerrottavaa. Älkää antako elämän valua hukkaan. On hyvin paljon mahdollista, että toista mahdollisuutta ei koskaan tule.

Sinä olet elämäsi tärkein ihminen. 

Lue myös

X