”Olen valtavan ylpeä sinusta ja minä valitsen sinut vieläkin joka päivä, rakastan sinua, pikkulusikka”

(Kumppanillani on keskivaikea masennus. Se on valtava asia parisuhteessa ja halusin kertoa meidän tarinastamme. Miehen masennus on usein tabu, jota ei saisi olla.)

”Masentuneelle rakkaalleni

Rakas mieheni. Tai ethän sinä aviopuolisoni ole, mutta sinä olet minun ihmiseni. Ja ihmisessäni masennus.

Tapasin sinut hyvänä kautenasi ja näin suoraan sisällesi. Miten valovoimainen, rakastava ja hellä oletkaan. Nauratimme toisiamme siihen pisteeseen, että kyyneleet valuivat silmistä ja oli hankala muistaa hengittää naurun seasta. Sitten tuli ajat, joista sittemmin kerroit, että ne olivat yleensä se hallitsevin jakso elämässäsi. Luulit olevasi niistä yli, kuten aina hyvän jakson aikana.

Masennus. Etääntyminen. Ja sitten halusit erota.

Minä olen sairastanut masennusta enemmän ja vähemmän yli kymmenen vuotta ja putosin pohjalle taas, mutta jotenkin olin jo tuttu sen tilanteen kanssa. Sinä et tuntenut omaa masennustasi. Pysyimme yhteydessä ja yritin kaikkeni oman masennukseni ohella löytää hellän kannustavia keinoja saada sinua terapiaan. Aloitin oman lääkitykseni uudelleen, koska tiesin, että halusin parantaa itseäni voidakseni tukea sinua, silloinen ex-poikaystäväni. Pikkuhiljaa aloit yhdistelemään palasia mielessäsi ja eräs päivä sain tekstiviestin, joka sai minut itkemään kesken työpäivän, mutta ei masennuksen ahdistuksesta vaan puhtaasta ilosta.

”Tapasin omalääkärini tänään. Hän kirjoitti minulle kiireellisen terapian lähetteen. Ensimmäinen käyntini on ensi viikolla!”

Olin niin valtavan helpottunut, koska halusin sinun saavan itsesi takaisin. En itseni takia, että minä saisin sinut takaisin, vaan koska rakastin sinua edelleen niin järjettömän kovaa, että halusin sinulle sinun ansaitsemasi onnen ja tasapainon.Aloitit intensiivisen terapian ja vaikka olit edelleen exäni, sanoit minun olevan tärkein tukijasi ja että minulle masennuksesta puhuminen oli helppoa. Pystyin kertomaan vertauskuvia omasta masennuksestani, välillä rehellisen brutaalisti, miten paskaa terapia joskus on, mutta että ihan oikeasti paremmat päivät ovat olemassa. Kannustin sinua etsimään yhden hyvän asian viikossa, ja kertomaan sen minulle. Pikkuhiljaa aloitkin kertomaan kolme. Sitten kannustin sinua kertomaan yhden hyvän asian jokaisena päivänä, oli se miten pieni tahansa. Ja sinä löysit niitä.

Tavattiin silloin tällöin, sinulla oli aina jääkaapissa kylmä olut tai valmiina pannu kuumaa teetä. Kerroin sinulle lusikkateoriasta. Vastasit, että se on osuva. Minulla oli hupparini taskussa pieni koristeellinen teelusikka, jonka olin tuonut sinulle lahjaksi. Ojensin sen sinulle saatesanoin ”toin sinulle lusikan, koska tiedän, että olen joskus vienyt sinulta sellaisen.” itkit vähän, mutta kiitollisuudesta.

Aallokko rauhoittui.

Lähes vuosi eron jälkeen sinä eräs ilta halusit minut syliin ja kerroit, että olet pahoillasi, miten masennus erotti meidät ja että se ei koskaan tuntunut oikealta päätökseltä. Kerroit, että haluat rakastaa minua uudelleen. Kysyit, voinko minä ylittää menneitä ja rakastaa sinua vielä. Hei, en minä ikinä lakannut sinua rakastamasta. Miksi olisin? Et sinä ollut viallinen, väärä, tai huono minulle. Sinä vain sairastuit. Et sinä jättänyt minua, koska et halunnut minua. Jätit minut, koska et halunnut minun joutumaan olemaan kanssasi, olit rikki myös. Minä rakastan sinua nyt tänäänkin, kun pyydät anteeksi, että et jaksa tavata tänään. Mutta voisinko tulla jonain muuna päivänä? Ei sinun tarvitse pyytää anteeksi, että tarvitset aikaa itsesi kanssa, mutta kiitos, kun kommunikoit ja tulet minua vastaan, vaikka se on varmasti joskus todella energiaa vievää kaiken käsittelemäsi lisäksi.

Kiitos, kun teet niin paljon töitä voidaksesi paremmin. Kiitos, kun annat minun olla vieressäsi, vaikka itket. Kiitos, kun uskallat vielä rakastaa.Masennus tuskin jättää meitä kumpaakaan ikinä, mutta meillä on työkaluja käsitellä sitä. Et lue tätä tekstiä ikinä, joten minun tehtäväni on kertoa sen sanoma sinulle lukuisten keskustelujemme lomassa. Ja muistaa kertoa sinulle mahdollisimman usein:”Olen valtavan ylpeä sinusta, joka päivä. Ja minä valitsen sinut vieläkin, joka päivä. Rakastan sinua, pikkulusikka.”