havaintoja parisuhteesta

”Olet aivan liian kaunis sielu menetettäväksi”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Paljon itkuja, paljon vaikeita sanoja kielen päällä. Aikaa kului. Keräsimme rohkeutta ja katselimme toisiamme. Pidimme meistä kiinni, kumpikin tavallaan, lähellä ja kaukana. Elämä raapi syvältä, mutta samalla meillä oli kuitenkin yhdessä kivaa.

Hyviä hetkiä, niitä parhaita. Minusta tuntuu, että moni muu olisi jo luovuttanut. Ja kyllä me kääntelimme niitä kiviä, toisillemme näkyviin. Mielestäni se ei ollut turhaa.

Mietin mitä teit minulle. Sitä, mitä minä tein sinulle, tai mitä en tehnyt. Suljinko jo silmiäni. En ehkä halunnut nähdä. Sait lopulta silmäni auki, mutta se repi minut palasiksi. Kiertelyä, välttelyä, pettämistä, valehtelua. Kipua, joiden syihin en halua takertua. Ei ole tarvetta. En usko, että halusit satuttaa. En minä varmasti helppo ollut ja kannan niistä syistä oman vastuuni. Haluan että sinä tiedät sen.

Sukelsin omaan arvottomuuteeni. Siihen tunteeseen, jossa se mitä minä olen ei kelpaakaan. Että minä en riitä. Siitä lopulta syvemmälle siihen olotilaan, jossa minua ei arvostettu, vaan tuntui että minua vietiin halvalla. Olisi kuitenkin ollut aikaa olla suora, rehellinen. Sitä minä sinulta toivoinkin. Useasti. Asioista, joista olisi pitänyt kertoa aiemmin. Asioista, joille kaivettiin kuoppa ja peiteltiin mullalla piiloon. Silmien edessä. Se sattuu enemmän jälkikäteen.

Olitkin lopulta jollain tavalla valmistautunut päästämään minusta irti. Sitä en tajunnut kuin vasta siinä viimeisellä hetkellä, silloin kun kaikki oli jo hajoamassa. En nähnyt, että meille voisi käydä niin. Olin naiivi. Luulin, että meitä ei hajota mikään. Kunnes kaikki olikin palasina käsissä, kyyneleitä silmissä ja lyijyä sydämessä.

Pitkään haimme yhteistä linjaa, kompromissia, mutta sitä ei lopulta löytynyt helpolla. Halusit jotain, johon minä en ollut aiemmin valmis. Olimme molemmat omassa umpikujassamme. Tilanteessa, johon ei tuntunut löytyvän sitä hyvää ratkaisua. Jäimme jumiin.

Kipu hakkasi esiin sen, mikä on oikeasti tärkeää. Millä on oikeasti merkitystä ja mitkä asiat ovat vain sivuseikkoja. Sivujuonteita sen tärkeimmän asian edessä.

Rakennamme uutta. Meitä. Haluan, että saisit sen mitä olet kaivannut. Meillä on takana vuosia, aivan hirveän paljon vuosia. Hyviä vuosia. Ymmärrän kyllä, että jotain on jäänyt matkan varrelta puuttumaan. Et vain ole sitä aiemmin saanut minulle sanottua. Etkä oikein vieläkään sano helposti. Arvostan jokaista aidosti sydämestäsi tulevaa sanaa enemmän, kuin osaat ehkä ajatella.

Tiedän, että puhuminen on sinulle vaikeaa. On aina ollut. Sen opettelu ottaa sinulta aikaa, varmasti vielä paljon. Aivan kuten uuden opettelu ottaa myös aikaa minulta. Haluan silti tehdä kaikkeni. Antaa sinulle sen mahdollisuuden, joka on jäänyt puuttumaan.

Olet aivan liian kaunis sielu päästää käsistä. Minä tunnen sinut ja sen kuinka ihana ihminen olet. Sinun sydämesi sykkii tahdilla, joka on lumoavaa. Siitä haluan pitää kiinni ja päästä samaan rytmiin. Jos se vaatii sen, että raavin itseäni uusille urille, niin olen valmis yrittämään sitä. Sinun kanssa. Jos vain sinäkin haluat niin.

Elämme uuden äärellä, joka on minulle vielä vaikeaa. Enkä minä ole sitä sinulta peitellyt missään kohtaa. Rehellisesti sen haluan sanoa. Aivan yhtä suorilla sanoilla haluan sinun kuulevan sen, että vaikka minuun sattuisi, niin enemmän minua sattuu ajatus, että päästäisin sinut käsistäni. Noin hienon ihmisen. Mutta jos haluat mennä, niin tuen sinua siinäkin päätöksessä.

Rakastan sitä vanhaa sinua, niin palavasti. Vielä palavammin rakastuin uuteen sinuun. Kaikkien näiden vuosien jälkeen en olisi ikinä uskonut, että voit tuntua noin ihanalta. Huumaavalta. Ihastuin sinuun uudelleen ja todella kovaa. Uskalsit vihdoin näyttää minulle oikean itsesi. Sen, jota sinulta pitkään pyysin. Se oikea sinä. Herkkä, kaunis, rohkea ja repivän raaka. Minulle uusi sinä. Tähän ihmiseen minä haluan iskeä kynteni kiinni, jos minun annetaan.

Toivon, että sinä ymmärrät, kuinka tosissani minä olen. Kuinka paljon minä haluan, että saisimme tämän toimimaan.

Me olemme hienoja yhdessä. Meillä on niin hienoa yhdessä. Tehdään niin jatkossakin.

Silti haluan pyytää, että ymmärrät myös minua. Se, että kerron jos jokin tuntuu pahalta, ei aina tarkoita sitä, että se on lopulta huono asia. Jos mikään ei tuntuisi miltään, niin emme olisi enää tässä. En vain ole tunteeton, ja siksi minuun sattuu välillä. Aivan kuten sinuunkin.

Tiedän, että sinä tunnistat minut ja minun tapani kirjoittaa. Tunnistat tekstistä meidät. Kaiken. Olen toki nämä sinulle jo ääneen sanonut. Tiedät sen.

Anna mulle lupa sattua. Mulla menee aikaa rakentaa. Minua. Meitä. Ei me tässä voida mitään hävitä, mutta voimme voittaa sitäkin enemmän. Haluan uskoa niin.

Toivon että sinäkin haluat.”

 

Lue myös

X