Oletko parisuhteessa kiusaajan kanssa?

”Jos nyt lähdetään ihan faktoista, niin ei ole koulukiusaamista, on vain koulukiusaantumista. Toisekseen maailma ei ole mikään pumpulipallo, vaan iskuja pitää kyetä ottamaan vastaan. Ja jos ei kestä, niin se on voi voi.”

Näin twiittasi eräs perussuomalainen kuntavaltuutettu Twitter-tilillään siirtäen syyn koulukiusaamiselle kiusatulle itselleen. Hän sai runsaasti kärkevää palautetta tästä täydellistä empatiakyvyttömyyttä osoittaneesta kirjoituksestaan.

Muutama vuosi sitten julkaistussa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa todettiin, että suomalaiset ovat lähes maailman huonoimpia asettumaan toisen ihmisen asemaan ja sijoittui tutkimuksessa maailman kuudenneksi epäempaattisemmaksi kansaksi. Tutkimuksen tekemisessä mukana olleet psykologit kertoivat, että empaattisuus on yhteydessä ihmisten hyvään itsetuntoon ja myönteiseen käsitykseen omasta hyvinvoinnistaan ja elämästään. Mitä itsetunnottomampi kansa, sitä korkeammalla on epäempaattisuutta mittaavassa tutkimuksessa.

Tämähän on tietenkin itsestään selvää. Ei hyvän itsetunnon omaava ihminen, jolla on elämässä mielekästä tekemistä ja jonka elämä tuntuu ylipäätään laadukkaalta, kirjoittele edellä mainitun kuntavaltuutetun kaltaisia kirjoituksia eikä muutenkaan hyökkää maassa makaavan kimppuun, niin kuin maassamme tehdään yhä yleistyvässä määrin.

Miksi kaunistemaan? Olemme osin kovin itsetunnoton kiusaajakansa. Se näkyy päivittäin esimerkiksi monen keskusteluketjun kommenttikentillä. Kyseisillä palstoilla revitään ihmisiä rikki ihmisvihaa huokuvissa kommenteissa. Armoa eivät saa edes kuolemansairaat ihmiset, kuten yksi somejulkkiksen syöpätapaus on sen meille osoittanut.

Siksi ei pidä ihmetellä, että meidän niin kutsuttujen aikuisten kiusaamiskulttuuri on valunut koulujemme ja jopa päiväkotien pihoihin. Paikkoihin, jossa pienten ihmisten pitäisi saada vielä olla julmalta maailmalta rauhassa. Miten he voisivatkaan olla rauhassa, kun meillä on ylläolevan kaltaisia valtuutettuja, jotka silmiä räpsäyttämättä kehtaavat ajatella, että kiusaaminen on kiusatun syy.

Tämän pitkän pohjustuksen jälkeen mennään itse aiheeseen eli parisuhteeseen. Se on jopa surullisen helppoa liittää kiusaaminen parisuhteisiin, sillä parisuhde on mitä oivallisin alusta kiusaajille. Parisuhteessa niin kuin kaikkialla muuallakin kiusaaminen saattaa saada aikaan julmia lopputulemia.

Ihminen ei välttämättä edes huomaa elävänsä kiusaajan kanssa. Kiusaajien yleinen piirre on, että he kuvittelevat olevansa muiden ihmisten yläpuolella. Ehkä he sillä kompensoivat omaa itsetunnottomuuttaan. Parisuhteessa se näkyy puolison vähättelynä, lyttäämisenä, osoittamisena, että puoliso on aina väärässä, holhoamisena ja epäkunnioittavalla kielenkäytöllä.

Tässä kohtaa haluan esittää toiveen, että kirjoittamieni kiusaajan piirteitä ei löysästi yhdistetä narsismiin, jonka leimaa olemme alkaneet käyttää kuin purukumia. Narsistin kanssa parisuhteessa oleminen tuhoaa ihmisen henkisesti hyvinkin nopeasti, ellei ymmärrä lähteä tuhoavasta parisuhteesta ajoissa pois. Kiusaaminen ei ole sama kuin narsistinen käyttäytymishäiriö.

Parisuhteessa kiusaaja käyttää joskus samoja argumentteja kuin mainitsemani kuntavaltuutettu. Hän saattaa esittää toiveen, että parisuhdekiusattu laittaisi joskus vastaan. Miksi et lyö takaisin?

Olemme laskeutuneet puusta jo vuosituhansia sitten ja kehittäneet maailmaan termin nimeltä sivistys. Kiusaaminen ei koskaan lopu sillä, että kiusattu ottaa käyttöön samat keinot kuin kiusaajalla on. Yhden kiusaajan sijaan meillä on kohta kaksi kiusaajaa. Sellaisella filosofialla syntyy Donald Trump ja kolmas maailmansota. Parisuhteeseen sijoitettuna siitä tulee kahden kiusaajan taistelutanner, joka vääjäämättömän eron jälkeen jatkuu huoltajuussotana oikeudesta käsin.

Kiusaaminen loppuu, kun sitä ei hyväksy. Kiusaajalle pitää näyttää, että hänen käyttäytymisensä on sivistymätöntä paskaa. Hänet pitää ohjata ammattilaisen apuun opettelemaan itsetuntemusta ja käytöskouluun siitä, miten muita ihmisiä kohdellaan. Parisuhteeseen kiusaajan kanssa ei pidä jäädä. Jos kiusaaja ei muuta käytöstään, hänelle näytetään ovea. Kenenkään elämä ei ole niin arvotonta, että antaa toisen musertaa oman henkisen hyvinvointinsa eläen arkeaan pää vessanpöntössä.

Kiusaaja on aina väärässä. Hän purkaa omaa pahaa oloaan, koska hänellä ei ole kykyä purkaa sitä muulla tavoin. Hänen sisällään vapisee pieni turvaton lapsi, joka toivoo, että joku ottaisi viimeinkin syliin ja sanoisi, että sinä riität. Ei hän muuten kiusaisi. Hän osoittaa sillä omaa turvattomuuttaan. Me voimme tietenkin ymmärtää tämän, mutta käyttäytymistä ei pidä hyväksyä missään muodossa.

Kenenkään ei pidä jäädä toisen ihmisen traumojen ja haavojen nyrkkeilysäkiksi. Kenenkään ei pidä ottaa vastaan solvauksia ja vähättelyä. Kiusaajille pitää näyttää suoraa punaista korttia. Hänen itsensä vastuulla on tehdä elämästään parempaa, jotta hänen ei tarvitsisi hakea turvaa potkimalla maassa makaavaa.

Minusta on hälyttävää, jos kuntavaltuutetun kirjoitukseen ei puututa. Se on merkki siitä, että käyttäytyminen hyväksytään. Me emme kaipaa päättäviin asemiin ihmisiä, joiden tapa käyttäytyä pohjautuu kiusaamiseen ja siihen, että vahvemmat selviävät ja heikot tippukoon joukosta. Me olemme ihmisiä, emme villieläimiä.

Samoin on parisuhteen suhteen. Parisuhteen kuuluu olla turvasatama. Paikka, jossa ihmisellä on hyvä olla. Paikka, jossa ihmisellä on lupa olla juuri sellainen kuin hän on, eikä sellainen, missä toinen vaatii olemaan joku muu.

Jos parisuhteessa on jatkuvan arvostelun kohteena, niin silloin on parisuhteessa kiusaajan kanssa. Siinä tapauksessa joko kiusaaja muuttaa käyttäytymistään tai hänen luotansa lähdetään pois. Lainaten empatiakyvyttömän kuntavaltuutetun sanoja hieman muutellen, parisuhde on pumpulipallo, jossa mitään iskuja ei pidä ottaa vastaan, koska parisuhde ei ole areena iskuille. Jos niin on, älä lyö takaisin, vaan lähde pois.

Kiusaajien ehdoilla ei kenenkään tarvitse elää.