Oletko sinä tai puolisosi mikropettäjä?

Kehittyvä maailma tuo esiin uusia termejä parisuhteisiin. Yksi niistä on mikropettäminen. Mikropettäminen tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että parisuhteessa oleva ihminen viestittelee salaa romanttis- tai seksuaalissävytteisesti jonkun kolmannen osapuolen kanssa.

Yhden esimerkin kertoo lehden artikkelissa naimisissa olevan nainen. Hän kertoo olevansa suhteellisen vakaassa ja onnellisessa parisuhteessa ja siinä sivussa hänellä on oma fantasiamaailmansa, jossa hän viestittelee itselle tuntemattoman ihmisen kanssa aiheista, joista hänen puolisonsa on kykenemätön puhumaan. Hän tekee sen siksi, että hän rakastaa keskusteluja ja se on ainoa puute hänen voimassa olevassa avioliitossa, että hänen puolisonsa ei ole siihen kykenevä.

Hän tekee sen salaa siksi, että hänen puolisonsa kokisi asemansa uhatuksi, jos nainen kertoisi salaisesta maailmastaan. Näin koska naisen mukaan hänen puolisonsa on aavistuksen liian mustasukkainen ja kontrolloiva. Ja kuten olen itsekin aiemmissa blogiteksteissäni kirjoittanut, niin ehdottomalle ihmiselle ei tule kerrotuksi asioita, vaan hänen seurassaan tehdään asioita salaa.

Kyseisessä tapauksessa mikropettämisessä ei ole kyse seksistä eikä edes romantiikasta, vaan netin välityksellä tapahtuvasta salasuhteesta, joka tyydyttää ihmisen niitä tarpeita, joista hän jää omassa suhteessaan paitsi. Avoimena tämä ajatus on lähellä avoimia suhteita, joissa yhdeltä ihmiseltä ei edes odoteta sitä, että hän täyttäisi kaikki toisen ihmisen kaipaamat tarpeet, vaan toinen ihminen paikkaa niitä puutteita, joita yhdestä ihmisestä ei saa. Nimittäin vastoin ennakkoluuloja, monisuhteet eivät aina perustu seksiin tai edes romantiikkaan.

No tuo kaikki edellä mainittu on kilttiä mikropettämistä, vaikka tuhmaa siitä tekeekin se, että sitä tehdään puolison selän takana. Kyse on siis tietoisesta kertomattajättämisestä eli valehtelemisesta. Jokainen muodostakoon siitä oman mielipiteensä, minun ei sitä ole tarpeellista tehdä.

Astetta verran rajumpaa mikropettämistä kertoo harrastavansa nimimerkin takaa perheenisä, joka hakee netin kautta kuumempaa juttuseuraa eli hän harrastaa sanallista seksuaalista aktia ihmisen kanssa, joka usein on joku hänen tuntemansa ihminen. Hän tekee sen sanojensa mukaan siksi, että hakee arkeensa jännitystä ja tällä tavalla hän pitää mielensä vireänä.

Hänkin kertoo, että mikropettäminen ei koskaan johda seuraavaan vaiheeseen, jossa pettäminen tapahtuisi ihan livenä, vaan kyse on enemmänkin siitä, että kyseessä on eräänlainen leikki ja peli, joka päättyy siihen, kun laittaa läppärin luukun kiinni. Miksi hän sellaista leikkiä salaa puolisoltaan leikkii, niin hänen vastauksensa on vain, että niinhän kaikki tekevät ja on sitä mieltä, että ei hän tässä mitään kiellettyä tee. Toki seuraava kysymys jää ilmaan, että jos hän ei koe tekevänsä mitään väärää, niin miksi hän ei tee sitä avoimesti puolison edessä tai edes niin, että puoliso tietäisi hänen pienestä harrastuksestaan.

Mikropettäminen on aikamme ilmiö jo siksikin, että vietämme aikaa keskimäärin kolme tuntia päivässä sähköisten välineiden äärellä. Pienenä välihuomautuksena sanottakoon, että puolisoittemme kanssa vietämme päivittäin aikaa keskimäärin noin tunnin. Näin me nämä asiat priorisoimme. Mikropettäminen on kasvussa siksikin, että se on helppoa pettämistä. Sitä voi tehdä jopa omalta kotisohvalta ja kun esimerkiksi Internetin maailma on suuri ja avoin, niin mikropettäjillä on siellä vain taivas rajana.

Mikropettämiseksi lasketaan myös treffisovelluksissa oleminen. Olen kuullut, että esimerkiksi Tinder ei ole pelkästään sinkkujen karkkikauppa, vaan siellä on runsain määrin satunnaista seuraa hakevia perheellisiä tai parisuhteilijoita. Tässä mennään toki jo mikropettämisen ulkopuolelle varsinkin siinä vaiheessa, kun sovitaan tapaamisia. Toki eräs suhteessa oleva Tinderöijä on sanonut syyksi sovelluksessa olemiseensa sen, että hän haluaa tietää, että minkälaista ainesta seuramarkkinoilla on nykyään tarjolla.

Kyllä, hän käyttää termiä aines.

Tästä aiheesta olisi hyvä jatkaa seuraavaan aiheeseen, joka käsittelisi parisuhteen murrosta 2020-luvun maailmassa, mutta teen sen joskus toiste. Ehkä tämä on vain yksi ohimenevä epärehellinen ilmiö siinä jatkumossa, joka päättyy tilanteeseen, jossa teemme parisuhteistamme hieman avoimempia ja rehellisempiä. Me emme vielä uskalla olla itsellemme tarpeeksi rehellisiä suhteissa parisuhteisiimme, vaan olemme yhä tilanteessa, jossa joidenkin meistä pitää hankkia puolisolta salaa elämäämme ihminen, jonka kanssa voi keskustella itselle tärkeistä asioista.

Asia, jossa ei pitäisi olla mitään salattavaa.

Tämä epärehellisyys johtaa sitten kummallisiin ilmiöihin, kuten tämä mikropettäminen on. Jos ihmisestä tuntuu, että ei saa suhteestaan kaikkea haluamaansa tai että tuntee olonsa liian ahtaaksi parisuhteessa, niin oikea ratkaisu ei ehkä kuitenkaan ole epärehellisyys puolisoa kohtaan, vaan rehellisyys itseään kohtaa. Jos ei ole kykenevä sitoutumaan yhteen ihmiseen ja yhteen parisuhteeseen, niin hyvä se on kai ääneen sanoa. Sen jälkeen ei tarvitsisi tehdä asioita salaa ja valehdella.

Se olisi puolisollekin reilua.