havaintoja parisuhteesta

”Olimme rakentaneet kultaisen häkin, jossa voimme molemmat todella huonosti”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Haluaisin jakaa tarinani (nimettömänä perhettäni suojatakseni) muistutukseksi terveen itsetunnon ja rajojen asettamisen sekä pitämisen tärkeydestä.

Tapasin puolisoni 26-vuotiaana vasta eronneena. Molemmilla oli takana vaikea, rikkova avioliitto. Olin korkeakoulutettu, vakityössä koulutustani vastaavassa työssä, nousujohteisella urapolulla. Minulla oli myös osakesijoitus tulevaisuuden turvaksi. Puolisoni oli ulosottovelassa ja masentunut rahavaikeuksien aiheuttamasta stessistä. Hänellä oli työpaikka ja hän piti huolta lapsistaan.

Olemme molemmat fiksuja, kilttejä ja kunnianhimoisia. Monelta osin jaoimme myös samat arvot. Hän tiesi haluavansa menestyvän yrityksen. Minä tiesin haluavani perheen ja mielekkään, haastavan työn.

15 vuotta myöhemmin eroamme. Saimme yhdessä perheen. Hän on menestyvän yrityksen toimitusjohtaja. Perheemme taloudellinen tulevaisuus ja perusta rakennettiin hänen nimiinsä. Hän jäi yhdessä rakentamaamme kotitaloon. Minun roolina oli hoitaa koti, lapset ja taloudenpito lähes 10 vuoden ajan. Tein hanttihommilla sivussa lisätienestiä perheelle ja käytin perintöni yhteisen kodin remontteihin. Tällä hetkellä teen varhaiskasvatuksessa epäpätevänä määräaikaisia työsuhteita.

Aluksi olin valmis suostumaan mihin tahansa ollakseni mieliksi. Sitten opin laittamaan rajat, mutta silti luisuin niistä kerta toisensa jälkeen saadakseni pitää rakkaan puolisoni, perheeni ja yhdessä hänen varaansa rakentamamme turvan.

Hän ei puhunut helposti tarpeistaan. Hän huolehti minusta silloinkin, kun olisin halunnut olla tasavertainen puoliso, enkä huollettava. Hän oli hyväntahtoinen, mitta jatkoi minulta siivet rakentaa itselle omaa elämää yhteisen rinnalla. Aina, kun kyseenalaistin valintojamme ja pyysin tilaa omilleni, peruste oli, että ”me tehdään yhteistä”.

Olin rajaton, ahdistunut, tyytymätön ja lopulta myös haluton. Sisälle padottu ahdistus ja nöyryytyksen tunne nousi esiin hallitsemattomina vihanpurkauksina puolisoani kohtaan. En voinut lähteä, enkä jäädä. Olimme rakentaneet kultaisen häkin, jossa voimme molemmat todella huonosti. Kun yritin lähteä, puoliso halusi pitää kiinni. Kun hän pyrkii pois, halusin pitää kiinni. Koko perhe kärsi tästä suuresti.

Nyt olen vapaa elämä elämätöntä elämääni ja keräämään rikkinäisen sisimpäni kasaan. Minusta tuntuu, että puolisoni kiipesi minua pitkin menestykseensä. Mutta meni sillä matkalla toisaalta myös itse rikki. Rakkaus ei loppunut sittenkään.

Rakentakaa lapsillenne terve itsetunto ja -kunnioitus. Liika kiltteyden korostaminen kasvatuksessa on tuhoisaa. Äärimmäinen kiltteys sairastuttaa paitsi itsen, myös läheiset.”

Lue myös

X