Havaintoja parisuhteesta

”Olin hänen rakentamassa häkissä, jota avioliitoksi kutsutaan”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta
”Pyysit tarinoita siitä, kun ihminen on liian kiltti parisuhteessa.
Tässä tarinani, sen luettuaan voi jokainen päättää, olinko minä liian kiltti – vai oliko puoliso liian hallitseva.
Tapasin miehen teini-ikäisenä. Hän on sanonut minulle jälkeenpäin, että nähtyään minut hän oli päättänyt, että minut myös saa.  Olen eroperheestä, lapsista keskimmäinen. Kun yhtäkkiä sainkin huomiota, paljon huomiota, tuntui se hyvältä. En pitkään aikaan tajunnut, kuinka minua alettiin jo tuolloin hallitsemaan. Olin nuori, kiltti ja miellyttämishaluinen. Halusin tehdä aina niin kuin mies halusi.
Menimme naimisiin, koska niin kuuluu tehdä. En ikinä olisi halunnut pahoittaa miehen mieltä, en uskaltanut edes ajatella, haluanko oikeasti naimisiin. Tietysti halusin, koska mies halusi. Halusin olla kiltti ja miellyttää. Muistan ajatelleeni hääpäivänä, kuinka tavalliselta se kaikki tuntui. En ollut onnellinen tai iloinen. Mies kyllä oli. Hänhän oli saanut minut. Olin hänen rakentamassaan häkissä, jota avioliitoksi kutsutaan.
Lapsia sen sijaan olen aina halunnut. Minulla on ollut vauvakuume jo nuoresta tytöstä asti. Saimme kolme lasta yhdessä. Minä hoidin ja kasvatin lapset. En harrastanut mitään, mies luonnollisesti harrasti hänelle mieleistä lajia. Mies pystyi hyvin lyhyellä varoitusajalla ilmoittamaan lähtevänsä kaverin mukaan, koska kaveri tarvitsee apua. Minä jäin kotiin hoitamaan lapsia, joita olin toki hoitanut jo päivän hänen ollessaan töissä. En koskaan sanonut mitään, koska olin niin kiltti. Ja koska mies oli myös saanut minut ajattelemaan, että lastenhoito on minun tehtävä, minun projektini.
Mies halusi minun olevan hoikka ja näyttävän kauniilta. Yritin parhaani. Kuinka pettynyt olin itseeni, kun paino ei pudonnut. Olin normaalipainoinen, mutta silti liian iso. Halusin miellyttää miestä kaikin tavoin ja olla hänelle kiltti. Halusin, että hän joskus sanoisi minulle minun olevan kaunis. Värjäsin hiukset sellaisiksi, kuten hän toivoi ja ostin silmälasit hänen toiveidensa mukaisesti. Koska olin niin perkeleen kiltti.
Lapset kasvoivat ja heidän ongelmansa muuttuivat sitä mukaa haastavammiksi. Näin sen kuuluukin mennä. Minä hoidin lasten ongelmia, autoin heitä, tuin koulunkäynnissä, kävin palavereissa ja vanhempainilloissa. Koska lapset olivat elämäni rakkaus. Halusin antaa heille kaikkeni, en halunnut, että he joutuvat olemaan liian kilttejä. Sanoin heille, että eläkää! Nuorena pitää mokailla, kunhan toista ihmistä ei satuta, niin kaikesta muusta selvitään. Ja me selvisimme. Olin kiltti vaimo, mutta äitinä omille lapsille paras. Itsekkäästi sanottu, mutta nyt kun lapset ovat täysi-ikäisiä, uskallan niin sanoa. He ovat hienoja ihmisiä.
Lopetin olemasta miehelle kiltti, kun lopulta tajusin, kuinka hän oli vuosikausia mieltäni hallinnut ja manipuloinut. Päätin erota. Se oli loppuelämääni ajatellen paras päätös, jonka voin itselleni tehdä. Olin aivan liian kauan ollut kiltti ja miellyttänyt miestä, joka vain halusi määräillä ja hallita. Olin aivan liian pitkäksi aikaa kadottanut itseni. Itsetuntoni oli kaiken kiltteyden alla murskautunut. Olemalla kiltti sain hajotettua itseni pieniksi palasiksi. Onneksi uskalsin erota. Se oli ensimmäinen kiltti teko itselleni pitkiin aikoihin.”
X