Olipa kerran empatia.

Tämä ei ole kirjoitus parisuhteesta. Ehkä tämä on kirjoitus rakkauden puutteesta ja sen seurauksista. Minun piti kirjoittaa ihan jostain muusta. Suunnitelmiin tuli muutos. En voi pitää tätä sisälläni. Helsingin Sanomat kertoi eilen uutisessaan kaupungista nimeltä Kauniainen. Kauniaisissa sijaitsee uutisen mukaan ylemmän keskiluokan omakotitaloalue. Tälle alueelle on suunnitteilla vastaanottokeskus yhdeksälle lapselle.

Alueen asukkaat ovat kirjoittaneet kannanoton. Kannanotossa ollaan huolissaan siitä, että alue on liian tasokas sotaa pakeneville yhdeksälle lapselle. Se antaa väärän kuvan suomalaisesta yhteiskunnasta eikä ole omiaan integroimaan sotaa pakenevaa yhdeksää lasta yhteiskuntaamme. Lisäksi asukkaita hiertää se, että asukkaat ovat jo muutenkin kokeneet alueen turvallisuuden heikentyneen ja yhdeksän sotaa pakenevaa lasta heikentäisi turvallisuutta entisestään, puhumattakaan siitä, että alueen asuntojen arvo pienenisi näiden yhdeksän sotaa pakenevien lasten vuoksi.

Haluan lausua oman kannanottoni. Minä haluan, että kotikaupunkiini Tampereelle ei missään tapauksessa ole tervetulleita Kauniaisissa ylemmän keskiluokan omakotitaloalueella asuvia ihmisiä. Olkoot he tulematta peräkkäin yksityisautoillansa ajaen lähellekään kotikaupunkiani. Junallahan ei eivät tänne edes saapuisi, koska junassa voisi helposti törmätä yleistä turvallisuudentunnetta uhkaaviin lapsiin ja muutenkin heikommassa asemassa oleviin ihmisjätteisiin. Jo heidän kanssaan samassa vaunussa oleminen saattaisi alentaa heidän, hieman arvokkaampien ihmisten ihmisarvoa ja täten laskemaan heidän myyntihintaansa.

En halua kotikaupunkiini Kauniaisissa ylemmän keskiluokan omakotitaloalueella asuvia ihmisiä seuraavista syistä. Olen huolissani siitä, että Tampere on liian tasokas kaupunki Kauniaisissa asuville ylemmän keskiluokan omakotiasujille. Se antaa väärän kuvan suomalaisesta yhteiskunnasta ja on täten esteenä kauniaislaisten omakotialueasujien integroitumiselle suomalaiseen yhteiskuntaan. Tampereella nimittäin uskotaan ihmisarvoon enemmän kuin rakennusten arvoihin. Lisäksi meillä tamperelaisilla on kyky tuntea empatiaa ja myötätuntoa heikompiamme kohtaan. Tämä on räikeässä ristiriidassa Kauniaisissa ylemmän keskiluokan omakotialueella asuvien maailmankuvan kanssa, mikäli lehtitietoihin on uskominen. 

Lisäksi kotikaupunkini turvallisuus heikkenee merkittävästi, jos lauma empatiakyvyttömiä pikkusieluja pääsee jalkautumaan joukoittain tamperelaiseen katukuvaan. Tämän lisäksi kaupungin arvostus ja arvo laskee huomattavasti, jos katukuvaan ilmestyy yksikin Kauniaisissa asuva ylemmän keskiluokan omakotitaloasuja  umpirasistisen ajatusmaailmansa kanssa. Eikä ole syytä unohtaa heidän vaikutusta yleiseen ilmapiiriin, sillä yhdenkin heistä näkeminen saa aikaan suunnatonta vitutusta ja ahdistusta, joka on omiaan aiheuttamaan muutoinkin synkeän ja pimeän marraskuun keskellä lisää synkkyyttä ja pimeyttä.

Haluan lopuksi ehdottaa Kauniaisissa ylemmän keskiluokan omakotialueella asuville ihmisille ratkaisua ongelmaan. Rakentakaa alueenne ympärille saatanan korkea muuri. Sellainen, että pumpulilla ja glitterillä vuorattua arvokkaampien ja parempien ihmisten asuinaluettanne ei pääse uhkaamaan yhdeksän vaarallista, sotaa pakenevaa ja perheistään erilleen joutunutta pakolaislasta, eikä mitkään muutkaan ihmisryhmät, jotka uhkaisivat olemassaolollaan harhaista maailmankuvaanne. Sitä paitsi muuri olisi kaikille voitto. Te, arvoisat ylemmän keskiluokan omakotiasujat saisitte jatkaa ihanaa ja vaaratonta elämäänne siellä ihanassa idyllissänne ja me muut saisimme olla erillämme teistä paremmista ja arvokkaammista ihmisistä. Sillä muuri ei olisi pelkästään este alueellenne tulemiselle, vaan se olisi myös esteenä teidän poistulemiselle.

Mitä tulee pelkoonne alueenne arvonalentumiseen, niin siinä te olette aivan oikeassa. Vaikka minulla kävisi uskomaton flaksi raha-asioiden kanssa ja minulla olisi varaa valita alue, jonne muuttaa, niin en suin surminkaan muuttaisi sinne Kauniaisiin ylemmän keskiluokan omakotialueelle. Ei siksi, että alueenne arvoa olisi laskenut mahdollinen lapsille tarkoitettu turvakoti, vaan arvoa ovat laskeneet ihan te siellä jo parhaillaan asuvat. Teidän itsenne vuoksi alueen arvostus on hyvinkin lähellä nollarajaa.

Siinäkin olette oikeassa arvon asukkaat, että vastaanottokeskukseen tulevat lapset saisivat alueestanne aivan väärän kuvan suomalaisesta yhteiskunnasta. Niin he nimittäin saisivat. Suuri osa meistä suomalaisessa yhteiskunnassa asuvista asukkaista on kyvykkäitä empatiaan, huolenpitoon, ystävällisyyteen, solidaarisuuteen ja auttamiseen. Sitä kuvaa sotaa pakenevat lapset tästä yhteiskunnasta eivät alueellanne saisi. Ehkä voisitte kuitenkin toisinaan katsoa peilistä sitä omaa kuvaanne. Kysyä ihan ääneen, että missä kohtaa elämää ja kasvatusta se punainen lanka katosi. Missä kohtaa saavutitte sen harhaisen kuvan itsestänne, että juuri teidän olemassaolonne olisi jotenkin oikeutetumpaa, tärkeämpää ja arvokkaampaa kuin vaikkapa yhdeksän sotaa pakenevan lapsen olemassaolo. Tätä kysymystä kannattaa pelin edessä itseltään kysyä.

Vastausta odottaen, rakkaudella: Sami, Tampereelta