Havaintoja parisuhteesta

Ollaan vain ja hipsutellaan

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Liian kylmä ulkoiltavaksi.

Tässä olisi ihmisen vieressä toisen ihmisen kokoinen paikka istuttavaksi. Vetäisi viltin päälle ja antaisi pakkasen lauhtua omia aikojaan. Hämärä laskeutuu tänään jo kolmen jälkeen. Viisi ja puoli tuntia valoa ja yhdeksäntoista hämärää.

Kynttilöitä, loputtomasta kynttilöitä. Sohvalla yksi viltti ja viltin alla kaksi ihmistä. Voisi katsoa loputonta sarjamaratonia suoratoistopalvelusta. Lämmittäisi glögiä ja veisi täkin itsensä. Voisiko sen tehdä niin että toinen ihminen nojaisi toiseen ihmiseen. jäisi sormet vapaaksi ihmisen iholle.

Olisi siinä vain ja hipsuttelisi toista. Vailla mitään ylimääräistä ajatusta. Tuntisi ihmisen sormenpäissään ja aika olisi merkityksetön viisarien liike kynttilänvalon loisteessa. Kuin kaksi talviunta nukkuvaa karhua. Antaa pakkasen ja pimeän mennä ja me olisimme lämpö ja valo.

Hipsutus. Toinen hipsutus. Kolmas hipsutus. Kosketus kosketukselta kohti lämpimämpiä ja valoisampia aikoja. Ei meillä tässä mitään hätää ole. Osana vuoden pimeimpiä ja lyhyimpiä päiviä, kunnes ylitämme pisteen, jossa aika lähtee kulkemaan toiseen suuntaan, kohti valoa.

Ottaisit joka kosketuksen vastaan. Ollaan vain ja hipsutellaan. Meidän ei tarvitse säntäillä ja suorittaa elämää aikana jolloin pimeys viettää meillä aikaansa suurimman osan vuorokaudesta.

Viltin alla maailman sylissä,

sanoisi ääneen että kiitos kun olet siinä.

X