”Oma valinta harmitteleeko sitä, että ruusupensaassa on piikkejä vai iloitseeko että piikkipensaassa on ruusuja?

”Kaikesta voi löytää jotain hyvää, jos vaan päättää etsiä sen hopeareunuksen. Olipa se reunus miten himmeä tahansa, se on polku parempaan.

Olen kuullut olevani haihattelija, tekopositiivinen, sinisilmäinen. Siltä se varmaan joillekin näyttääkin. Mutta silloin kun elämä riepottelee ja tuntuu että kaikki ilo on kaikonnut, pienikin hyvä asia saa minut jatkamaan tätä maallista taivallustani. Voiko se millään lailla olla huono asia?

Lapseni sairastui vakavasti ja parantumattomasti 6 vuotta sitten. Se oli musertavaa. Mutta onnistuin siitäkin löytämään positiivisen puolen. Siihen asti minulla ja eksälläni oli niin tulehtuneet välit, ettemme sietäneet toisiamme, kun sen pakollisen ajan, kun vein lapsen isälleen tai hän toi lapsen minulle. Päälleni jopa syljettiin ja minua puhuteltiin mm. nimellä pennin huora. Mutta kun istuimme teho-osastolla lapsemme kanssa 3 vuorokautta ja sen jälkeen kaksi viikkoa osastolla joka päivä, meidän välimme alkoivat parantua.

Se oli kuin eristysselli mihin meidät suljettiin eikä pakotietä ollut. Meillä ei ollut enää mahdollisuutta taistella toisiamme vastaan, vaan piti keskittää kaikki energia lapsen elämän puolesta taistelemiseen. Oman lapsen sairastuminen on ollut yksi hirveimmistä asioista mitä olen joutunut kokemaan. Mutta sen seurauksena me vanhemmat, jotka aiemmin tappelimme siitä, onko lapsella oikeanlaiset vaatteet tai olinko minuutin myöhässä hakemassa lasta, yhdistimme voimamme jotta lapsi saa parasta mahdollista hoitoa.

Nyt pystymme tarjoamaan lapselle vanhemmat,    jotka tulevat toimeen keskenään ja olemme jopa ystäviä nykyään. Siitä mustaakin mustemmasta pilvestä löytyi hopeareunus. Ja se vain kirkastuu edelleen ajan myötä. Ne ajatukset mitä ruokkii kasvavat.

Ja on jokaisen oma valinta harmitteleeko sitä, että ruusupensaassa on piikkejä vai iloitseeko että piikkipensaassa on ruusuja.”