Havaintoja parisuhteesta

”Omat vanhemmat kieltävät lapsen nimeämistä hänen nimellään”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”Yläkoulun kieltenopettajana vuoden aluksi kysyin oppilailta (muiden asioiden ohessa) heidän toivomiaan pronomineja, sain heiltä hirveästi positiivista palautetta. Myös sellaisilta, joilla pronominit olivat ”oletussukupuolen” mukaiset eikä asia siis heitä sinänsä koske. Olin kuulemma ensimmäinen opettaja ikinä.

Valitettavasti koulun linjauksen mukaan en kuitenkaan voi käyttää ns. vastakkaisen sukupuolen pronomineja tai oppilaan toivomaa nimeä, ellei pyyntö ole tullut tämän huoltajilta. Kuulemma opettajilla on velvollisuus käyttää vanhempien ilmoittamia nimiä. Kun joudun kutsumaan nuorta selkeästi feminiinisellä nimellä, vaikka tiedän hänen identifioituvan joksikin muuksi kuin naiseksi, maistuu nimi suussani todella pahalta.

Onneksi kahdessa kolmesta opettamastani kielestä on laajassa käytössä olevat sukupuolineutraalit pronominit ja voin edes kunnioittaa nuorten toiveita niin. Kaikkein tärkeintä heille tuntuu olevan nähdyksi ja kohdatuksi tuleminen juuri sellaisena kuin he ovat. Siksi jo pronominien kysyminen oli heille tärkeää.

X